Paratiisin varjot

Paratiisin varjot

Tänään ohjelmassa oli vain kevyt uintitekniikka meidän majoituspaikan altaalla. Muuten on ollut lepoa, ja molemmilla pieniä työhommia. Kaitsu päivitti valmennusohjelmia pari viikkoa eteenpäin, enempään ei ajatukset nyt taipuneet. Keskittyminen tavallisiin arjen juttuihin on tietysti vaikeaa, kun on täällä täysin omassa kuplassa. Itse teen ihan mielelläni hommia joissa saa ajan kulumaan. Iltapäivällä lähdettiin Kailuaan, pari kauppaostosta mitä täältä ei saanut, ja juotiin uintipaikan laiturilla ABC:n mainiot Cappucinot jotka maksaa vain 1,07$. Huomattiin, että joku pieni porukka on uimassa uintireitillä, ja valmentaja kanootissa. He olivat Kona Aquatics-seuran triathlon kidsejä 🙂 Kysyin Kaitsulta olisiko kiva istua tuolla kanootissa vetämässä junnutreenejä, ja kuulemma kävisi…

Lue lisää...

Hawi pyörä

Hawi pyörä

Jos eilen oli juoksupäivä, tänään oli pyöräpäivä Hawille. Kyseinen kylä sijaitsee kisareitin kääntöpaikalla, ja sinne noustaan 30km pätkä jossa tulee kumpuilevaa nousua n.300 metriä. Jotain kertoo se, että ajotiellä on miniminopeus 40mailia/h, jotta raskas liikenne ei hyydy sinne. Kilpailun kannalta tämä on oleellinen osuus, sillä ajetaanhan se myös alas. Kampi suorana ei suinkaan lasketella, vaan tavoitteena on ajaa kunnon tehoilla myös alamäkeen jossa vauhti on jopa 80km/h. Laskuosuus ei ole mikään helppo, sivutuuleen puskiessa. Kaitsu kevyenä 60kg urheilijana joutuu tekemään enemmän töitä alamäkeen kuin painavammat kilpailijat, mutta vastaavasti nousuosuus tulee helposti. Se mikä tästä noususta tekee haastavan, on tuuli. Nousu…

Lue lisää...

Energy Lab juoksu

Energy Lab juoksu

Viime yö ei mennyt ihan putkeen. Heräsin 2:30 ja sen jälkeen ei unta enää riittänyt. Näin heikosti minulle ei ole vielä koskaan käynyt täällä. Yleensä aina pystyy nukahtamaan pienen valvomisen jälkeen. Tiesin että tämä kostautuu päivällä kahta kauheampana väsymyksenä, ja niin kävikin. Teinkin harkitun päätöksen, ja nukuin 30min päiväunet iltapäivällä. Ehkä ensi yönä unta riittäisi aamuun asti. Aamutoimet aikaisin ja päivän treenin pariin, joka oli pyörä 40km + juoksu Energy Labilla 2x7km. Kaitsu ajoi pyörällä Waikoloasta Energy Labille, jonne ajoin autolla perässä. Pakkasin autoon kylmiä juomia ja jäitä. Meidän kämpän varustukseen kuuluu kunnollinen kylmälaukku josta on nyt todella apua. Treenaaminen…

Lue lisää...

One more year

One more year

One more year on Teemu Selänteen slogan kun ura vain jatkui ja jatkui vaikka ikää tuli kiekkoilijan mittariin. Fanit tahtoivat lisää ja toivoivat aina vaan jatkoa ja seuraavaa kautta. Tämä slogan näyttää sopivan hyvin myös Kaitsulle. Olen kirjoittanut tänne Kona-blogiin kaksi vuotta sitten: ”Matka Konalle on ollut kyllä paljon pitempi kuin 27h matkustus. Nyt se kesti kaksi vuotta. Tai ehkä tuohonkin pitäisi laittaa vähintään nolla perään. KohtiKonaa17 on Kaitsun 30-vuotisen triathlonuran päätepysäkki.” Jep. Ei sinne päinkään. Ajettiin pysäkin ohi. Kuten Helsingin Sanomatkin kertoi torstaina, täällä sitä ollaan vahvasti kiinni tropiikin rutiineissa ja ensimmäiset päivät jo plakkarissa. Saavuttiin Konalle to 26.9.…

Lue lisää...

Finntriathlon Joroinen 2019

Kävin torstaina Kokemäen Pitkäjärvellä mittailemassa tulevan viikonlopun TrainingCamp pyöräreittejä ja mittaamassa järven lämpötilaa. Olin jo ajamassa Kokemäen ”keskustaan”(aikataulu ongelma) katsomaan ja ottamaan muutaman valokuvan Legendaarisen Lallilehden järjestämästä vuosina 1985-1997 Teräsmieskilpailun maisemista ja maalialueesta. Nimittäin vuonna 1986 kisasin tuolla ensimmäisen Trikisani uinti 900m- pyörä 35km- juoksu 8km. Olin silloin 18v. Taisin sijoittua jonnekin 20 ja 30 väliin. En tarkkaan muista, mutta ei se tämän pointti olekkaan. Tuosta hetkestä on nyt kulunut pian 33 vuotta ja kilpailen heinäkuun 20.pvä Joroisilla edelleen yleisessä sarjassa puolimatkalla kärkisijoista. Tuota en oikein meinaa itsekään ymmärtää. Ehkä sitten 20 vuoden päästä! Miksi minä kisaan Joroisilla? Olin viime…

Lue lisää...

Pari sanaa Amerikasta

Kisaviikon rutiinit ovat löytyneet ja päivä kerrallaan eletään kohti lauantaita. Kaitsun ohjelma on kisaviikolla aina samanlainen. Avoveteen ei täällä pääse uimaan, kun vasta perjantaina, mutta olemme hyödyntäneet Woodlands Natatoriumia. Amerikka on autoilumaa, ja pyöräilijä on täällä kummajainen jonka toimintaa paikallisten on vaikea edes ymmärtää. Ja nyt ollaan vielä Texasissa, joka on tämän maan ylpeys ja edustaa amerikkalaista ”trumppilaista” kulttuuria. Jos olisimme vaikkapa Kaliforniassa, meininki olisi hiukan erilaista. Autot täällä ovat pääasiassa valtavia monsteri lava-autoja, joista pyöräilijää ei varmaan edes näe. Tiet ovat Woodlandsin ympäristössä monikaistaisia, eikä sinne kannata mennä sekaan pyörällä, sillä piennarta ei välttämättä ole lainkaan. Ja lisäksi autoilla…

Lue lisää...

Houston, I have a problem.

Houston, I have a problem.

Tuuli täältä Texasista moi! Perille päästiin lauantai-iltana 15h lentomatkailun jälkeen. Lennot ja maahantulot meni oikein kivasti. Pientä ahdistusta aiheutti autoilu lentokentältä hotellille pimeässä, yli vuorokauden valvoneena, autoillen 10-kaistaisella highwaylla. Kaitsu onneksi osaa ajaa, mutta väsyneenä se ei ole kivaa, kun tuolla ajetaan lisäksi todella kovaa. Matkaa kentältä Woodlandsiin on noin 30min ajomatka, eli oikein sopiva. Isompi ongelma syntyi pyörälaukun kanssa. Kaitsulla on kaverin pyörälaukku ollut lainassa jo monella reissulla. Laukussa roikkuu myös numerolukko joka on ollut kaikki reissut vaan auki ja pitänyt vetoketjut yhdessä, ihan siksi että lentokentän turvatarkastuksissa voivat avata laukun ja tarkistaa sisällön. No niin oli tehty nytkin.…

Lue lisää...

Next: Ironman Texas

Next: Ironman Texas

Tänään on tasan 10 päivää Texasin Ironman kisaan. Minulta on kyselty paljon jännittääkö kisa, mitä jos kaikki ei menekkään niin kuin olet suunnitellut. Näistä muutamista kysymyksistä rakennan tämän blogitekstin. Ja miksi niin itsevarmana voin lähteä kisaan mukaan. Kun tämä projekti sai alkunsa syyskuun alussa, ensimmäinen ajatus oli: Ole rehellinen itsellesi, heitä kaikki fiktiot hornantuuttiin. Tässä suuri apu on ollut tietenkin Trainingpeaks ohjelmisto. Ja toinen palautumisen seurannan ykkönen EmfitQS. Näiden avulla tiedän joka päivä missä kunnossa olen ja mihin pitää päästä. Sanonta kuuluu, ”Olet yhtä hyvä kuin sinun viimeinen kilpailusi”. Niinpä.. minun viimeinen kisa on siis ollut Hawaii Ironman 2017. Eli…

Lue lisää...

Viikko joka on pakko tehdä

Viikko joka on pakko tehdä

Niin se vaan karavaani kulkee ja koirat räksyttää. Tämä viikko on jo puoli vuotta sitten merkitty kalenteriin ei punaisella tussilla, vaan mustalla. Viikko joka on pakko tehdä! Huomenna on 3vko KonaCamp I:stä ja 3vko KonaCamp II:n eli ollaan keskipisteessä. Tosiaan mennään jo viikon puoliväliä. Jos en nyt aamulla saa tätä kirjoitettua en sitä myös loppuviikostakaan tule saamaan. Mikäs tästä viikosta tekee niin kovan? Ensinnäkin Texasin IM on enään ”muutaman” viikon päästä. Sen myötä harjoittelun teho on selvästi noussut tuosta tammi- helmikuusta. Se laittaa palautumisen harjoittelusta kovemmalle. Samalla myös mitataan henkistä kapasiteettia. Mitä kovempaa treenaat sen kovemmalla sinun päänuppi on. Tästä…

Lue lisää...

Lanzarote TriCamp I

Lanzarote TriCamp I

Mahtava harjoitusleiri takana legendaarisella Lanzaroten saarella. Nyt on hyvä päivä kirjoittaa blogia kun isoin väsymisen tuska on hävinnyt lihaksista. Leiristä on siis kulunut vasta viisi päivää, joten kevyesti jatketaan viikkoa eteenpäin. Mutta palataan hetkeksi Lanzalle. Olen ollut aina yksin puhtaalla talvileirillä etelässä tammi-helmikuun vaihteessa. Mutta nyt oli mukana huippu treeniseuraa Strömsholmin Janista. Olen Janin tuntenut yli 25 vuotta siitä asti kun se pikkupoikana 12-14v aloitti triathlon harjoittelun niin sanotusti menetelmällä ”perinteet velvoittavat” 🙂 Sen verran historiaa että Janin isä Esko on 2x Ironman Agegroup WorldChampion Konalta. Ja Suomesta he ovat ensimmäinen isä/poika finisher Hawaiilta. Vähän niin kuin minä ja Tomppa…

Lue lisää...