One more year

One more year on Teemu Selänteen slogan kun ura vain jatkui ja jatkui vaikka ikää tuli kiekkoilijan mittariin. Fanit tahtoivat lisää ja toivoivat aina vaan jatkoa ja seuraavaa kautta.

Tämä slogan näyttää sopivan hyvin myös Kaitsulle. Olen kirjoittanut tänne Kona-blogiin kaksi vuotta sitten: “Matka Konalle on ollut kyllä paljon pitempi kuin 27h matkustus. Nyt se kesti kaksi vuotta. Tai ehkä tuohonkin pitäisi laittaa vähintään nolla perään. KohtiKonaa17 on Kaitsun 30-vuotisen triathlonuran päätepysäkki.”

Jep. Ei sinne päinkään. Ajettiin pysäkin ohi.

Kuten Helsingin Sanomatkin kertoi torstaina, täällä sitä ollaan vahvasti kiinni tropiikin rutiineissa ja ensimmäiset päivät jo plakkarissa. Saavuttiin Konalle to 26.9. kun olimme yöpyneet yhden yön Los Angelesissa. Se teki todella hyvää, sillä meillä oli alla vähäiset yöunet ja pitkä välilasku Lontoossa. Ajatuskin Konalle jatkamisesta suoraan olisi tuntunut kamalalta. Yöpyminen Losissa oli todella hyvä päätös joka tehtiin lentoja varatessa. Niinpä saavuimme tänne “reippaina ja hyvissä sielun ja ruumiin voimissa“, kuten sanotaan. Ja aamupäivällä vielä!

Autovuokrauksesta mentiin suoraan Bike Worksiin, sillä Losissa meille selvisi että Kaitsun on pakko ostaa uudet pyöräkengät. Pyörään vaihdettiin Suomessa ennen lähtöä tuliterät polkimet, joihin vanhat klossit ei käyneet. Kaitsu otti vain mukaan uudet klossit ja alkoi niitä vaihtamaan Losissa. Yksi klossin ruuvi ei vaan irronnut, jengat oli syöpyneet pyöreiksi tai mitä lie, mutta ei vaan lähtenyt irti vaikka kuinka väänneltiin ja käänneltiin, se pyöri tyhjää. Eli kenkäkaupoille siis ja toivomus vetämään, että sopivat ja (sopivan hintaiset) löytyisi helposti. Konalla kun muita pyöräkauppoja ei ole.. Kävi tuuri, ja uudet kengät löytyi helposti ja oli vielä tarjouksessa 119$.

Sitten Targettiin ruokaostoksille, ja kohti Waikoloa Villagea majoittumaan. Vaihdoin meidän majoituksen vain pari viikkoa sitten tähän vaihtoehtoon, sillä tämä oli niin hyvän hintainen. Hiukan pelotti onko kämppä jotenkin huono kun oli reilusti yli 500e edullisempi kuin muut, mutta päinvastoin, tämä onkin parempi kuin kuvissa. Golf kentän laidalla ollaan, kuten kotonakin 🙂 No on siihen hintaan syykin, tässä asunnossa ei ole ilmastointia. Kaitsu on kuitenkin ollut Waikoloa Villagessa 2013, ja osasi kertoa että ei täällä ole pakko olla ilmastointia, sillä ilma on hiukan viileämpää kuin “alhaalla” Kailuassa tai Waikoloa Beachillä. Olemme reilu 300m ylempänä. Eli ihan tietoinen riski otettiin, eikä kaduta, sillä kämppä on täynnä erilaisia katto- ja pöytätuulettimia ja olosuhteet ihan jees. Viime yönä jopa vähän hymyilytti kun heräsin täysin pirteänä joskus klo 01:00 “tukka tyynyllä hulmuten” tuulettimien lempeään puhallukseen.

Tänään perjantaina suunnattiin kohti Kailuaa uintipaikalle. Tosi vähän vielä urheilijoita, vesijuoksumummuja oli ehkä yhtä paljon. Oli myös tosi hienoa, että laiturin kiviportaita puhdistettiin painepesurilla levästä. Ne olivat edellisellä kerralla aivan superliukkaat, ja Kaitsulle meinasi käydä todella huonosti kun liukastui niissä ensimmäisellä uintikerralla.

Kaitsu treffasi meressä Mannisen Juuson ja Setolan Teron, joiden kanssa olin sopinut epämääräisesti uintitreffit tyylillä: “Tullaan huomenna aamulla uintipaikalle, nähdään siellä”. Täällä Konalla uintipaikalle mennään heti aamulla klo 7:00, eikä esim. iltapäivällä. Sanotaanko näin, että uintitreeni on hyvä olla tehtynä viimeistään klo 9, koska sen jälkeen virtaukset ja mainingit voimistuvat, ja treeni muuttuukin taisteluksi luonnonvoimia vastaan. Me itse vähän säädettiin lähtiessä ja hiukan myöhästyttiin tästä hawaijilaisesta aikakäsityksestä, mutta Kaitsu tapasi sitten Juuson ja Teron uintireitillä.

Kuulumiset vaihdettiin uinnin jälkeen Teron ja Juuson kanssa

Uinnin jälkeen juoksutreeni 5x1000m vanhan lentokentän viereisessä puistossa. Vahva suositus tälle paikalle jos tulet tänne kisaamaan. 1,1km lenkki viehättävässä puistossa jossa on yksityisiä puutarhapalstoja, jonkin sortin yhdistys sitä pitää yllä. Puistossa juoksentelee kanoja ja kissoja ja pikkuisia otuksia eli mongooseja. Puiston vieressä on yleinen virkistäytymisranta jossa on grillikatoksia, suihkut ja vessat. Auton saa aivan puiston viereen.

Queen K Highway

Ja sitten vielä pyöräily Kailuasta Waikoloaan. Siinäpä se päivä sitten menikin. Nyt on kämpillä syöty, juotu kaffit ja pian mennään altaalle virkistymään, eli sinnitellään hereillä. Silmiä painaa aika-ero ja pää tuntuu raskaalta. Iltaan asti pitää jaksaa valvoa mahdollisimman pitkälle, oma tavoite on klo 20 asti 🙂 Yöllä herää siitä huolimatta ainakin kerran tai kaksi täysin pirteänä. Mutta parin päivän päästä se helpottaa. Tähän aikaerojuttuun hauska tapahtuma eiliseltä, Kaitsu oli illalla YourBoots palautumislahkeet jalassa sängyssä ja tietysti nukahti niihin. Oli sitten herännyt parin tunnin päästä aivan hiestä märkänä koska nuo lahkeet ei sitten hengitä yhtään, kuin olisi goretex-kankaiset housut jalassa. Hiukan oli ollut sekaisin että mikä homma, ja missä olen!?

Huomiseen! – Tuuli