Pari sanaa Amerikasta

Kisaviikon rutiinit ovat löytyneet ja päivä kerrallaan eletään kohti lauantaita. Kaitsun ohjelma on kisaviikolla aina samanlainen. Avoveteen ei täällä pääse uimaan, kun vasta perjantaina, mutta olemme hyödyntäneet Woodlands Natatoriumia.

Uimahalliin päästäkseen piti allekirjoittaa kolme sivua papereita mm. että minut saa viedä sairaalaan, käyn ennen uintia suihkussa ja sellaista muuta tarpeellista. Sitten toisaalta hallin puolelle sai kävellä ulkokengissä!? Suomen uimahallisiivoojat saisi slaagin jos näkisivät.

Amerikka on autoilumaa, ja pyöräilijä on täällä kummajainen jonka toimintaa paikallisten on vaikea edes ymmärtää. Ja nyt ollaan vielä Texasissa, joka on tämän maan ylpeys ja edustaa amerikkalaista ”trumppilaista” kulttuuria. Jos olisimme vaikkapa Kaliforniassa, meininki olisi hiukan erilaista. Autot täällä ovat pääasiassa valtavia monsteri lava-autoja, joista pyöräilijää ei varmaan edes näe. Tiet ovat Woodlandsin ympäristössä monikaistaisia, eikä sinne kannata mennä sekaan pyörällä, sillä piennarta ei välttämättä ole lainkaan. Ja lisäksi autoilla ajetaan reipasta vauhtia. Nyt ymmärrän, miksi Hawailla on tiellä kylttejä, joissa lukee: This is not the mainland, slow down! Konalla liikenne onkin leppoisaa hengailua Island reggaeta kuunnellen.

tolla. Itse en tajua koko lava-auton ideaa. Eikö ole vaikeaa laittaa mitään painavaa kamaa tuonne korkealle lavalle, tai ottaa pois?

Meidän hotellin vieressä menee Higway 45, jossa on kymmenen kaistaa, lisäksi sen molemmilla puolilla on Service roadit, joissa on kolme kaistaa. Service roadilta pääsee tänne kaupungin liittymiin. Yhteensä siis 16 kaistaa autoja ajaa yötä päivää ja melu pihalla on korvia huumaava. Hotellin uima-altaalla ei voi edes jutella, vaan pitää huutaa koska on kuin olisi lentokentän kiitorata vieressä. Liikenne ei hiljene edes yöllä. Katsomalla tuota autojen virtaa, alkaa pikkuhiljaa ymmärtää tämän maan kokoa.

Luulin että tämä on joku Cowboy koulu, mutta se olikin Cowboy Church…

Vaikka autojen massa tupruttaa hiilipäästöjä 24/7, on tämä kaupunki tosi kaunis ja luonto suorastaan pursuaa joka puolella. On kauniita huoliteltuja puistoja ja kaikki tiet tässä keskustassakin on täynnä lehtipuita, pensaita ja mäntyjä. Se on hassua, kun ei näe mitään rakennuksia, vasta kun pihaan ajettuaan kun puustoa on ihan joka paikassa. Täällä on useita ylellisiä omakotialueita, joiden talot ovat ihan mielettömiä kartanoita. Hauska esimerkki tästä sattui, kun ajettiin illalla pimeässä lentokentältä hotellille, ja ei oltu ihan varmoja missä ollaan. Täällähän ei ole katuvaloja niin ei nähty muuta kuin pusikkoa tien varsilla. Kaitsu sanoi että: Pysäytän nyt auton tuohon kirkon pihaan ja käyn kusella pensaassa. Mä sanoin, että kuule kun se ei ole kirkko, vaan jonkun koti!  

Nämä ei olleet niitä kirkkotaloja, mutta kivan (kalliin) näköistä kyllä.

Tänään on siis torstai, kisakeskus aukesi eilen. Käytiin heti chekkaamassa sisään kilpailuun ja kuunneltiin kisainfo. Oli muuten heikoin info mitä olen ikinä kuullut missään. Kilpailun johtaja puhui ulkoilmalavalla, ja mitään grafiikkaa ei näytetty tekstinä tai kuvina. Ei vaihtoalueen karttoja, ei reittejä, ei huoltopisteitä. No ne kaikki tiedot löytyy tietysti Athlete Guidesta jonka voi lukea netistä. Ei se nyt Kaitsua haittaa kun kisaaminen on selkärangassa, mutta ensikertalaisia hiukan kävi sääliksi. Tässä ei myöskään ole ajateltu ulkomaalaisia, joilla ei välttämättä ole paras englannin taito. Silloin olisi tärkeää, että saa myös lukea infon tärkeimmät pointit, eikä ne jää kuulon varaan. Omiin korviin jäi harmittamaan kun peesivalvonnasta infossa sanottiin: It’s a drafting race, only if YOU do that! Hän oli siis sitä mieltä että urheilijat ovat itse vastuussa peesaamisesta, älkää syyttäkö kisajärjestäjiä! Tuomaroikaa itse toisianne! (kyllä, hän todella kehotti tähänkin..). Viime vuonna täällä oli peesikatastrofi, kun peesituomarit oli otettu pois reitiltä jostain turvallisuussyystä. Seurauksena olikin sitten pahoja onnettomuuksia ja aivan liian kovia pyöräaikoja. No, kisajohto on varmasti saanut tuntea sen nahoissaan jälkeenpäin Ironman-organisaation taholta ja sairaalaan joutuneiden korvausvaateita ja rikkoutuneita pyöriä maksellen, ja se purkautui nyt näin tuolla infossa. Fiksumpaa olisi ollut sanoa, että meillä on x-määrä tuomareita reitillä, ja he jakavat penaltyja kaikille jotka rikkovat sääntöjä. Piste. Viestintä on tarkka laji, ja asiat voi esittää niin monin tavoin.

Täällä sitä istuskellaan infossa. Kaitsu on aina tarkka ettei joudu yhtään seisomaan tai kävelemään ylimääräistä kisaviikolla 🙂

Kun info oli kuunneltu, käytiin etsimässä vaihtoalue ja ajettiin uinnin lähtöpaikalle. Täällä uinnin startti ja maali on eri paikoissa. Veden lämpötila on edelleen arvoitus, se oli eilen 22,5 astetta, mikä tarkoittaisi että on märkäpuku-uinti. Mutta vesi kuulemma lämpenee tosi nopeaan, ja ihan kisa-aamuun asti pitää varautua myös siihen että uidaankin ilman märkkäriä. Huomenna pääsee uimaan oikealle uintireitille, sinne suunnataan klo 8 ja sitten bike check-inn. Sitten vaan odotellaan että olisipa jo kisa-aamu!

toalue. Tosi kaunis puisto ja uintireitti menee osan matkaa tuossa vieressä.