Paratiisin varjot

Tänään ohjelmassa oli vain kevyt uintitekniikka meidän majoituspaikan altaalla. Muuten on ollut lepoa, ja molemmilla pieniä työhommia. Kaitsu päivitti valmennusohjelmia pari viikkoa eteenpäin, enempään ei ajatukset nyt taipuneet. Keskittyminen tavallisiin arjen juttuihin on tietysti vaikeaa, kun on täällä täysin omassa kuplassa. Itse teen ihan mielelläni hommia joissa saa ajan kulumaan.

Iltapäivällä lähdettiin Kailuaan, pari kauppaostosta mitä täältä ei saanut, ja juotiin uintipaikan laiturilla ABC:n mainiot Cappucinot jotka maksaa vain 1,07$. Huomattiin, että joku pieni porukka on uimassa uintireitillä, ja valmentaja kanootissa. He olivat Kona Aquatics-seuran triathlon kidsejä 🙂 Kysyin Kaitsulta olisiko kiva istua tuolla kanootissa vetämässä junnutreenejä, ja kuulemma kävisi oikein hyvin.

Oli surkeaa huomata, että kodittomia näkyi nyt enemmän, tai ehkä emme ole iltapäivällä vaan olleet tuolla keskustassa. Laiturilla on aina ollut pössyttelevää nuorisoa joiden osa tässä yhteisössä on heikoissa kantimissa. He ovat ihan harmittomia, eikä tarvi pelätä edes sen uintikassin puolesta, koska he tietävät että nämä muutamat viikot on parempi pysyä sivussa. Kisaviikolla paikallinen sheriffi käy jututtamassa heitä ja pyytää nätisti siirtymään jonnekin muualle kun vaihtoaluetta aletaan rakentamaan.

Käytiin myös kilpikonnia katsomassa, mutta ne eivät tänään rantautuneet. Tässä sen sijaan on historiallinen maja, joka on tarjonnut suojan heimolle.

ABC kaupan edustalla oli myös yksi nainen jonka mies tuli juuri samasta kaupasta, josta ne cappucinot haettiin. Naisella oli lastenvaunuissa heidän omaisuus, ja toisessa vaunussa pieni vauva. Vähän säikähdin sitä, kun oletin että molemmissa vaunuissa on vain vaatteita. Ei saa tuijottaa.

Rannoilla voi joka päivä nähdä autoja joissa istuskelee tai lepäilee ihminen tekemättä mitään tai lähtemättä mihinkään. Ikkunoissa on verhoja yms ja autossa paljon tavaraa. He asuvat niissä autoissa, ja päivällä meren ranta tarjoaa helpotusta helteeseen, koska siellä aina tuulee.

Tähän aikaan ei ollut kodittomia, vaan paratiisi oli ihan oikeasti olemassa.

Paratiisissa on varjonsa, ja täällä on köyhyyttä jota me emme aina edes ymmärrä, tai oikeastaan emme vain osaa katsoa. Useimmat turistit eivät edes huomaa näitä ihmisiä vaan suuntaavat kohti seuraavaa helikopteriajelua tai sukellusretkeä. Jenkeissä yhteiskunnan turvaverkko on seitinohut ja ne jotka putoaa siitä läpi, jäävät oman onnensa nojaan.

Tutkin tätä aihetta netistä, ja sieltähän selvisi syy miksi tämä ilmiö oli juuri tänään niin huomattava. Iso kodittomien leiri jota on organisoinut hyväntekeväisyysjärjestö HOPE, suljettiin tänään kunnan toimesta. Kaikki ajettiin pihalle ja tuolla he nyt ovat kirjaimellisesti kaduilla. Kodittomuus on täällä niin suuri ongema, että valtio on myöntänyt Hawaille 184 000$ tukea, jotta kehitettäisiin ongeman ratkaisuun suunnitelma ja hankittaisiin maata, jonne kodittomille tulisi oma alue.

Tuleekohan sinnekin muuri.

https://www.westhawaiitoday.com/2018/03/20/hawaii-news/county-closes-homeless-camp-in-kailua-kona/