Jos eilen oli juoksupäivä, tänään oli pyöräpäivä Hawille. Kyseinen kylä sijaitsee kisareitin kääntöpaikalla, ja sinne noustaan 30km pätkä jossa tulee kumpuilevaa nousua n.300 metriä. Jotain kertoo se, että ajotiellä on miniminopeus 40mailia/h, jotta raskas liikenne ei hyydy sinne. Kilpailun kannalta tämä on oleellinen osuus, sillä ajetaanhan se myös alas. Kampi suorana ei suinkaan lasketella, vaan tavoitteena on ajaa kunnon tehoilla myös alamäkeen jossa vauhti on jopa 80km/h. Laskuosuus ei ole mikään helppo, sivutuuleen puskiessa. Kaitsu kevyenä 60kg urheilijana joutuu tekemään enemmän töitä alamäkeen kuin painavammat kilpailijat, mutta vastaavasti nousuosuus tulee helposti.
Se mikä tästä noususta tekee haastavan, on tuuli. Nousu ajetaan lähes aina sivutuuleen mikä oli tänäänkin puuskittainen ja voimakas. Ihan tyypillinen olosuhde millainen kisapäivänäkin todennäköisesti voi olla. Ajelin autolla Kaitsun perässä ja edellä ja kuvailin ajoa jonkun verran. Sanoin Kaitsulle tänään, että ensi viikolla en enää kuvaa tuolla, kun pyöräilijöitä on jo enemmän, niin autoilu pitää myös olla fiksua ettei tule vaaratilanteita.
Hyvin huomasi, että joillakin pyöräilijöillä oli vähän raskaampi päivä tänään. Yksi kuski ei millään pystynyt ajamaan tasaisesti, vaan tuulen puuskat vaikuttivat hänen ajoon niin että meno oli melko huteran näköistä sutkutusta ja pää pyöri jatkuvasti sinne tänne. Tämä pyöräilijä piti autolla ohittaa vähän kauempaa kun näytti että ei pysy pientareella sitten millään. Kaitsu näki myöhemmin miten tämän kuskin valmentaja käski miehen kyytiin. Kovissa tuuliolosuhteissa pitää ajon olla vahvaa ja jokainen ylimääräinen pään liikuttelu minimoida, sillä kaikki ne turhat liikkeet vievät watteja kun aerodynaamisuus kärsii. Vahva kuski ajaa kuin patsas, jonka jalat vain tekee töitä.
Hawin nousun ja laskun jälkeen kisareitti lähtee takaisin Kailua-Konaan. Jos ajattelee että laskuosuuden jälkeen ollaan jo voiton puolella, niin valitettavasti näin ei ole. Todellinen moukari on tämän osuuden alkuvaiheessa oleva Kawaihaen monttu, johon on moni hyytynyt. Laskuosuudella tuulet sentään tuntuvat iholla miellyttävältä, vaikka lämpiä ovatkin, mutta kun lasku loppuu, tulee pätsimäinen tasanne josta pitää nousta suht napakka mäentöppäre ylös. Suurin osa kilpailijoista hyytyy tähän kohtaan. Tässä on jo ajettu yli 3h ja todelliset voimavarat pitää nyt kaivaa esille, jotta viimeinen 55km tulee yhtä vahvasti. Kun pitäisi vielä se maratonkin juosta..
No tänään ei sentään ajettu Kailuaan asti, vaan Kaitsu tuli Waikoloaan, ja päivän treeni olikin siinä, 3h20min ja 116km.
Tällaista täällä siis tehdään. Ajetaan kisareittiä ja painetaan kehon lihasmuistiin noita kohtia jotka ovat kilpailun kannalta oleellisimpia. Kilpailijoita näkyy joka päivä enemmän, mutta suurin osa kilpailijoista saapuu vasta ensi viikolla. Suomalaisia saatiin taas yksi satsi lisää eilen. Kaikkia en tosiaan tunne, mutta viimeistään kisaviikon paraatissa sitten nähdään! #triathlonfinland
Huomenna Kaitsulla on kevyt päivä, pelkkä uintiekniikka meidän majoituspaikan poolilla. Sitten tehdään Aqua Plussan töitä ja päivällä mennään katsomaan merikilpikonnia. Täällä on yksi ranta lähellä Kailuaa jossa niitä on aina: Kaloko-Honokohau National Park. Katsotaan mitä sieltä löydetään.