Pari sanaa Amerikasta

Kisaviikon rutiinit ovat löytyneet ja päivä kerrallaan eletään kohti lauantaita. Kaitsun ohjelma on kisaviikolla aina samanlainen. Avoveteen ei täällä pääse uimaan, kun vasta perjantaina, mutta olemme hyödyntäneet Woodlands Natatoriumia. Amerikka on autoilumaa, ja pyöräilijä on täällä kummajainen jonka toimintaa paikallisten on vaikea edes ymmärtää. Ja nyt ollaan vielä Texasissa, joka on tämän maan ylpeys ja edustaa amerikkalaista “trumppilaista” kulttuuria. Jos olisimme vaikkapa Kaliforniassa, meininki olisi hiukan erilaista. Autot täällä ovat pääasiassa valtavia monsteri lava-autoja, joista pyöräilijää ei varmaan edes näe. Tiet ovat Woodlandsin ympäristössä monikaistaisia, eikä sinne kannata mennä sekaan pyörällä, sillä piennarta ei välttämättä ole lainkaan. Ja lisäksi autoilla…

Lue lisää...

Houston, I have a problem.

Houston, I have a problem.

Tuuli täältä Texasista moi! Perille päästiin lauantai-iltana 15h lentomatkailun jälkeen. Lennot ja maahantulot meni oikein kivasti. Pientä ahdistusta aiheutti autoilu lentokentältä hotellille pimeässä, yli vuorokauden valvoneena, autoillen 10-kaistaisella highwaylla. Kaitsu onneksi osaa ajaa, mutta väsyneenä se ei ole kivaa, kun tuolla ajetaan lisäksi todella kovaa. Matkaa kentältä Woodlandsiin on noin 30min ajomatka, eli oikein sopiva. Isompi ongelma syntyi pyörälaukun kanssa. Kaitsulla on kaverin pyörälaukku ollut lainassa jo monella reissulla. Laukussa roikkuu myös numerolukko joka on ollut kaikki reissut vaan auki ja pitänyt vetoketjut yhdessä, ihan siksi että lentokentän turvatarkastuksissa voivat avata laukun ja tarkistaa sisällön. No niin oli tehty nytkin.…

Lue lisää...