Nyt alkaa tekeminen toden teolla vähenemään. Jotain pientä on tänään kuitenkin puuhailtu. Aamulla treffattiin Setolan Tero Waikoloan biitsillä. Kaitsu ja Tero tekivät pienen piristävän uintitreenin ja päälle pikkujuoksu. Nämä kun oli hoidettu, kello oli vasta 8:40 aamulla.. Mitäs sitten tehtäis! Laitettiin litkut renkaisiin, eli paikkaavaa ainetta renkaan sisään jos kisassa sattuisi rengasrikko. Operaatio onnistui tosi paljon helpommin kuin viimeksi, koska nyt osattiin tehdä se. Tämän jälkeen oli vielä yksi homma hoidettavana, Kaitsun perinteinen videohaastattelu. Siispä uima-altaalle ja homma kerralla purkkiin. Tässä olkaa hyvät, vajaa 10min kestää. Tänään ei enää ole muuta ohjelmaa. Kailuassa olisi illalla E Komo Mai – Welcome…
Reppu selkään
Keskiviikko! Päivän ohjelmana oli kisaan rekisteröinti, eli ilmoittautuminen lähtöviivalle ihan oikeasti. Konalla tämä on melkoinen prosessi, ei riitä että otat numerolapun passia vastaan, vaan allekirjoitat nimesi viiteen eri lappuun, pitää olla hotellin osoite ja puhelinnumero ja ties mitä. Kaikki on kuitenkin hoidettu niin että yli 2000 urheilijaa saadaan tästä prosessista läpi tehokkaasti. Kymmenet vapaaehtoiset ovat paikalla auttamassa ja ohjaamassa eteenpäin. Ennen kuin ehdit kysyä, sinut ohjataan jo oikeaan paikkaan. Ja viimeisenä tupsahdat kisareppu selässä King Kamehameha-hotellin konferenssisiipeeen rakennetusta Ironman-tuubista ulos. Päivän urheiluosuus hoidettiin ennen rekisteröintiä. Pienet uinnit maauimalassa Johannan kanssa. Treenin päälle vielä viime hetken ohjeistukset valmentajalta, sillä emme ehkä…
Paraatia ja vanhoja staroja
Aamulla oli ohjelmassa lyhyt triathlontreeni, kaikki lajit nopeasti läpi. Tämä tehtiin Waikoloan biitsiltä käsin. Katselin odotellessa kun paikallinen kanoottiseura lähti melomaan. Neljä hienoa kanoottia täyteen eläkeläisiä ja eikun menoksi. Mukavat harrastukset täällä senioreilla. Yksi amerikkalainen vanhempi herra tuli juttelemaan, ja hän pohti ilmastonmuutosta. Hän on käynyt Konalla 20v, ja olipa poikennut Suomessakin risteilijällä. Kysyin onko sää Konalla jotenkin muuttunut, ja kuulemma viime vuosina on ollut rajumpia hurrikaaneja muutama. Suurin muutos on kuitenkin meriveden lämpötilassa, joka on nyt lämpimämpää. Tämä vaikuttaa mm. valasretkiin, niitä valaita ei enää niin vaan bongatakaan kuten aikaisemmin. Valaat kun tykkää hakeutua vähän viileämpään veteen. Oli hyvä…
Haisulipuu
Suunnattiin tänään Kailuaan uimaan ja pikku juoksulle. Uintipaikalla oli aikamoinen härdelli päällä. Paljon porukkaa ja kovat kisapaikan rakennuspuuhat päällä. Vanhat kosteudesta hukan ruosteiset aidat oli kannettu varastosta jälleen esiin ja Ironman-lakanoita viriteltiin joka puolella. Puiston vieressä on ranta jossa pienet jumpat vielä. Suihkut, kauppaan ja kämpille. Lounasta ja kahvia, sama kaava toistuu päivästä toiseen. Kohta mennään altaalle katsomaan josko saisi vaaleanpunaisen kuvan auringonlaskusta. Aika pienet on tekemiset tässä vaiheessa 🙂
Sunnuntailenkki
Eilen: Hei nyt mä tiedän mitä voitais tehdä! Lämpimiä voileipiä! Ai pahus meillä on kaikkea muuta paitsi juustoa… Koska maagiset sanat oli jo sanottu ääneen, oli juustoa lähdettävä hakemaan viereisestä pikkukaupasta Kings Shops-ostarilta. Tiesin että kallis reissu tulee. Paketti tavallisia ”Aamupala”-sulatejuustoviipaleita maksoi mukavat 6,65$. Hetki mietittiin ja jopa laskettiin ne siivut, 12 kpl paketissa. Jotain 50snt/kpl. No, säästetään jossain toisessa kohtaa sitten. Ja kannatti, lämpimät voileivät olivat menestys, joka meni niin sanotusti #suoraan reisiin. Lähes kaikki kilpailijat ajavat kisaviikkoa edeltävänä sunnuntaina vielä Hawin nousun. Samalla asialla oli Kaitsukin tänään. Tänään erona torstaiseen ajoon oli aivan tyyni keli ja itse treenikin…
Lauantaisauna
Viikon kuluttua onkin vähän erilainen lauantai. Tänään jatkettiin kuitenkin perusmenoa, suunnattiin uimaan Kailuan maauimalaan. Radoilla oli aika paljon vilskettä, mutta löysin itsellenikin rauhallisen radan uimiseen. Vedin vesijumppa-puolella rataköyden viertä. Kun ei viitsi mennä tukiksi radalle jossa on oikeita urheilijoita treenaamassa. Saa olla rauhassa, sillä suomalainen vaatii tilaa ympärilleen, varsinkin uima-altaassa. Uinnilta suunta takaisin Waikoloaan. Matkalla Kaitsu ulos autosta juoksutreenin pariin. Jälleen huoltoa autosta vajaa tunti, ajelin mailin kerrallaan, ja pian treeni olikin jo ohi ja oltiin lähes perillä. Kämpillä totesin Kaitsulle, että nyt alkaa olemaan jo vähän ”tylsää”. Viimeistelytreeni on tehty, ja jäljellä on enää ”pientä puuhastelua triathlonin parissa”. Toisin…
Oispa kaljaa
Huom: Seuraava kirjoitus saattaa aiheuttaa mielitekoja, jotka voivat johtaa ties mihin. Urheilu ja alkoholi eivät sovi yhteen. Tarkoitan nyt kilpaurheilua, penkkiurheiluun alkoholi sopii mainiosti. Kaitsu treenaa käytännössä joka päivä, enemmän tai vähemmän. Tunnin tai viisi tuntia, tai jotain siltä väliltä. Se vaikuttaa myös minun elämään, joten elän pitkälti saman kaltaista elämää, tosin ilman sitä treeniä. Moni ajattelee, että Kaitsu ei varmaan ikinä juo mitään. Se ei pidä paikkaansa, kyllä se saunakaljan juo noin kerran viikossa ja joskus talven pimeinä iltoina juodaan viiniäkin, ehkä pari kertaa vuodessa tosin. Paljon riippuu siitä, millainen treenijakso on meneillään. Voin sanoa että viimeiset pari kuukautta…
Viimeistelytreeni
Avasin aamulla parvekkeen oven klo 6:00 ja päivän peli tuli selväksi. Tänään on kova keli, tuulee jo aamutuimaan niin että palmut vaan sähisee. Ja kovin ja tärkein treeni osuu justiinsa tähän päivään. No, kisapäivänä voi olla edessä mitä vaan keliä, joten suunnitelmia ei muuteta. Pakkasin juomia kassiin ja kysyin paljonko tarve on, että tulee oikea määrä: ota kuusi litraa + pullot pyörään reilu 2l. Lisäksi mukaan otettiin jäädytetty vesikanisteri ja monen monta cokista, pieniä vesipulloja ja vielä kasteluvettä ja suolatabletteja. Treffattiin Johanna ja Ossi Highwayn varressa. Urheilijat pyöräilemään ja me suuntasimme Ossin kanssa autolla samalle reitille kohti Hawin kylää. Reissun…
Kaloja lautasella ja joku Mauno
Tänään keskiviikkona lähdimme aamiaiselta Kailua-Konaan, jossa Kaitsulla oli ohjelmassa pitkä uinti. Vaikka uintipaikalla on aamuisin kymmeniä uimareita, viimeisellä kääntöpoijulla asti ei käy juuri kukaan. Ei käynyt Kaitsukaan. Ei kuulemma tunnu kivalta uida yksin sinne kun vesi todellakin syvenee voimakkaasti. Orpo olo siinä tulee, kun yhtäkkiä alla on deep blue sea, sata metriä vettä tai mistä sitä tietää kuinka syvää siellä on. No kisassa on pari tuhatta muutakin niin uskaltaa 🙂 Siinä olikin tämän päivän ainoa treeni. Lähdimme pienen kauppareissun kautta takaisin kämpille. Ohjelmassa oli vain valmistautumista viimeiseen tärkeään treeniin. Tässä Kaitsu kertoo mitä on luvassa huomenna: Huomenna tarvitaan paukkuja reisiin,…
Sopeutumista
Heräsin yöllä kahdelta, kuten joka yö on tapahtunut. Nyt en vaan saanutkaan enää unta. Pää kirkastui kuin olisi verho vedetty syrjään. Vähän liian kuumakin taisi olla. Olin säätänyt ilmastointia hieman liikaa. Ilmastoinnin kanssa täytyy täällä olla tarkkana. Se ei saa olla liian viileällä, ettei tule kipeäksi. Pahin skenaario mitä voi tapahtua ennen kisaa. Sama homma autossa, ei kannata huudattaa jääkylmää ilmaa hikiseen urheilijaan, vaan ollaan maltillisia niiden puhaltimien kanssa. Toinen syy on lämpöön sopeutuminen. Kilpailussakin ollaan useita tunteja yli 30 asteen lämpötilassa, siksi ei kannata viettää kaikkea luppoaikaa viileäksi ilmastoidussa kämpässä. Me ollaan aika paljon asunnon terassilla, kaikki ateriatkin syödään…