Sunnuntailenkki

Eilen: Hei nyt mä tiedän mitä voitais tehdä! Lämpimiä voileipiä! Ai pahus meillä on kaikkea muuta paitsi juustoa… Koska maagiset sanat oli jo sanottu ääneen, oli juustoa lähdettävä hakemaan viereisestä pikkukaupasta Kings Shops-ostarilta. Tiesin että kallis reissu tulee. Paketti tavallisia “Aamupala”-sulatejuustoviipaleita maksoi mukavat 6,65$. Hetki mietittiin ja jopa laskettiin ne siivut, 12 kpl paketissa. Jotain 50snt/kpl. No, säästetään jossain toisessa kohtaa sitten. Ja kannatti, lämpimät voileivät olivat menestys, joka meni niin sanotusti #suoraan reisiin.

Lähes kaikki kilpailijat ajavat kisaviikkoa edeltävänä sunnuntaina vielä Hawin nousun. Samalla asialla oli Kaitsukin tänään. Tänään erona torstaiseen ajoon oli aivan tyyni keli ja itse treenikin oli kevyt sunnuntailenkki ilman mitään tehojaksoja. Fiilistelylenkki siis. Keli oli pilvinen ja lämpimän koste kuten aina.

Pyöräilijöitä olikin satoja liikenteessä, ja Hawin kylällä vilskettä. Kyseinen kylä on aika ankea, varsinainen hökkelikylä. Keskusta on noin 100m pitkä ja siinä on pari hippityylistä käsityö- ja taideliikettä ja kahvila jossa on ainakin sesonkiaikaan livemusiikkia, tänäänkin joku nainen veivasi kitaraa ja lauloi countrya.  Hawi edustaa kuitenkin oikeaa, vaatimatonta Big Islandin elämää, joka on hyvin erilaista kuin näissä ökyresorteissa, joissa turistit lomailevat golfia pelaten ja käyvät helikopterilla laavaa katsomassa.

Paluumatkalla Kaitsulle sattui harmillinen takaisku, pyörästä meni rengas. Ajoi johonkin kivensiruun ja kunnon pamahdus oli käynyt. Onneksi olin suht lähellä auton kanssa ja viestin saatuani pääsin hakemaan. Joutui se parikytä minuuttia odottelemaan, koska minulla puhelin äänettömällä. Toivotaan että se oli tämän reissun ainoa rengasrikko. Nyt kohti sunnuntai-iltaa ja huomenna onkin jo kisaviikko! H-hetki lähenee.