Paraatia ja vanhoja staroja

Aamulla oli ohjelmassa lyhyt triathlontreeni, kaikki lajit nopeasti läpi. Tämä tehtiin Waikoloan biitsiltä käsin. Katselin odotellessa kun paikallinen kanoottiseura lähti melomaan. Neljä hienoa kanoottia täyteen eläkeläisiä ja eikun menoksi. Mukavat harrastukset täällä senioreilla.

Yksi amerikkalainen vanhempi herra tuli juttelemaan, ja hän pohti ilmastonmuutosta. Hän on käynyt Konalla 20v, ja olipa poikennut Suomessakin risteilijällä. Kysyin onko sää Konalla jotenkin muuttunut, ja kuulemma viime vuosina on ollut rajumpia hurrikaaneja muutama. Suurin muutos on kuitenkin meriveden lämpötilassa, joka on nyt lämpimämpää. Tämä vaikuttaa mm. valasretkiin, niitä valaita ei enää niin vaan bongatakaan kuten aikaisemmin. Valaat kun tykkää hakeutua vähän viileämpään veteen. Oli hyvä kuulla että tällainenkin huomio on sentään tehty. Tuntuu että perusjenkkejä ei paljon ilmasto tai ympäristöasiat muuten rassaa. Tärkeintä on mahdollisimman iso auto ja jäitä juomalasissa.

No sitten kevyempiin aiheisiin. Päivän toinen ohjelma oli osallistuminen paraatiin Ali’i Drivella. Parade of Nations on ihan kiva kokemus täällä Konalla. Paraatissa esittäytyy kilpailujärjestäjät ja sen jälkeen kaikki osallistuvat maat. Ja aina sinne on saatu myös vanhoja staroja, kärkiautossa oli Chrissie Wellington, moninkertainen Kona-voittaja. Ja vanhempaa voittajaa saapui hänen jälkeen. Mark Allan, Dave Scott, Scott Tinley ja ketä näitä nyt on 🙂

Sitten lähdettiin aakkosjärjestyksessä maittain tulemaan. Isot joukkueet Australiasta, Saksasta, Britanniasta ja pian tulikin tuttu naapuri Eesti ja Suomi. Suomella on täällä 16 urheilijaa, kaikkien aikojen ennätys! Paraatiinkin osallistui hieno määrä porukkaa. Sellainen toive olisi ensi vuodelle: hommatkaa Suomen joukkueelle yhtenäiset paidat paraatiin. Triathlonliitto tai joku joka tänne ensi vuonna tulee, pistäkää asia korvan taakse, olisi kiva että sinivalkoiset värit näkyisivät. Näin Suomi 100-juhlavuonna tämä jäi vähän harmittamaan. Mutta liput liehuivat ja yleisö hurrasi, sehän on paraatissa pääasia. Pieni sadekuurokin saatiin alussa, mutta eipä se täällä haittaa, kun lämmintä on sateessakin.

Ajeltiin auringon laskiessa takaisin Waikoloaan ja pian päästään iltapalan tekoon. Kaitsulla alkoi tänään myös tankkaus, “roppaan rakettipolttoainetta” eli glykogeenivarastojen täyteen ampuminen hiilarilla. Tankkaus on kyllä hyvin maltillista, muutama nestemäinen hiilari-proteiini-tötsä tässä lähipäivinä menee ja normi ruuat päälle. Se riittää. Ja vähän jätskiä 🙂