Tänään keskiviikkona lähdimme aamiaiselta Kailua-Konaan, jossa Kaitsulla oli ohjelmassa pitkä uinti. Vaikka uintipaikalla on aamuisin kymmeniä uimareita, viimeisellä kääntöpoijulla asti ei käy juuri kukaan. Ei käynyt Kaitsukaan. Ei kuulemma tunnu kivalta uida yksin sinne kun vesi todellakin syvenee voimakkaasti. Orpo olo siinä tulee, kun yhtäkkiä alla on deep blue sea, sata metriä vettä tai mistä sitä tietää kuinka syvää siellä on. No kisassa on pari tuhatta muutakin niin uskaltaa 🙂
Siinä olikin tämän päivän ainoa treeni. Lähdimme pienen kauppareissun kautta takaisin kämpille. Ohjelmassa oli vain valmistautumista viimeiseen tärkeään treeniin. Tässä Kaitsu kertoo mitä on luvassa huomenna:
Huomenna tarvitaan paukkuja reisiin, päivän ruokailu päätettiin hoitaa meidän viereisen ostarin Fish&Chips-kioskissa. Välipäivä kokkaamisesta myös. Paikka näkyy meidän parvekkeelta ja huvimaja jossa ruokaillaan, näyttää niin kivalta että halusimme sen kokeilla. Friteerattua kalaa ja ranskalaisia siis päivän menu. Ei mikään kevyt eikä terveellinenkään ruoka, mutta justiinsa sopiva tähän päivään.
Terassin vieressä on pieni makean veden järvi jossa on koikarppeja. Ne olivat hyvin oppineet ravintoketjun ja tulivat reunalle odottelemaan ruokaa. Näköjään oli ihan sallittua heittää niille ruoan tähteitä, kun yksi paikallinen nainenkin viskasi lautasen jämät järveen. Tehtiin samat ja oltiin sitä mieltä että tuohonkaan veteen ei haluaisi mennä uimaan. Kalat on kyllä hyviä otuksia sekä lautasella että vedessä. Terkkuja vaan sinne koti-akvaarioon!
Samalla selvisi mistä järven makea vesi oikein tulee. Infokyltti kiskan seinällä kertoi, että tulivuoren alla on iso järvi josta näimme nyt pienen osan. Homma menee niin, että vuoren rinteille kerääntyy pilviä, joista sataa vettä. Vesi valuu kivettyneen laavan läpi vuoren alla olevaan järveen. Tuolla saaren pohjoisessa todellakin sataa joka päivä vaikka sitä ei täällä uskoisi. Ja vuori. Sehän on Mauna Kea, Hawain kielellä Valkoinen Vuori, 4200m meren pinnasta. Ja uskokaa tai älkää, Mauna Kea on itse asiassa maailman korkein vuori, sillä sen rinne laskeutuu meren pinnan alle vielä VIISI kilometriä! Että kyllä täällä syvää vettä ainakin on. Päivällä vuorta ei yleensä näe lainkaan sen pilviverhon takaa, mutta aamuisin- ja tänään, komea ystävämme Mauno on näkynyt koko päivän. Tässä hän on:
