Kuinka kovaa uskallan harjoitella 2021

Niin, takana on raskas vuosi siitä ei päästä mihinkään. Mutta nyt rokotuksen myötä valoa on tunnelin päässä. Helpotus ei tosin heti näy klo 24:00 jälkeen mutta varmasti alku keväästä. Itse ainakin uskon, että ensi kesänä kilpaillaan kisakalenterin mukaan ainakin Suomessa.

UK Ironman 2008 PRO

Sitten mennään otsikkoon. Niin kuin Tuuli monesti sanoo: “sinä et ole enää nuori mies”. Myönnän sen kyllä. Mutta harjoittelen niin kuin maailman parhaat 50 vuotiaat. Ja tässä se ongelma on. Eli kaikki minun tärkeimmät kilpakumppanit harjoittelevat tuntimäärällisesti hyvin lähelle toisiaan, noin 900-1000h vuodessa. Mistä ne erot sitten syntyvät? Harjoitustehoista, palautumisen ja rasituksen suhteesta. Nykyurheilussa teknologia on niin suuresti apuna, että on hölmöä jättää sen tuoma hyöty käyttämättä.

Kun rajoja haetaan, ja samalla harjoittelun pitää olla nousujohteista, yksittäisen harjoituksen merkitys kasvaa. Mitään ei voi tehdä “sinne päin” vaan pitää pystyä tavoittelemaan parempaa harjoitusta kuin kilpailija. Samalla pitää tasapainoilla äärirajalla, josta ei saa mennä yli eikä ali. Ja kun tullaan tuohon ikä-asiaan, taistellaan koko ajan myös oma ikää vastaan. Yli 50v kehitys vaatii joka päivä enemmän kuin vuosi sitten. Haluan tehdä harjoitukset aina paremmin kuin kilpakumppani, jonka tiedän tekevät niitä samoja asioita päivittäin.

Välillä on kuitenkin annettava myöten, aina ei pysty siihen mitä haluaisi tehdä. Lihakset ei olekaan palautuneet, tai arjen muut aikataulut eivät anna mahdollisuutta täydelliseen harjoitukseen. Ei niitä onneksi montaa kertaa vuodessa tapahdu, mutta muutaman ja ne kyllä aina muistaa. Esimerkiksi kun muutettiin kesäkuussa tänne Ylöjärvelle, oli hellekelit ja meni siinä pari viikkoa ihan sekaisin. Siinä tilanteessa se ei haitannut, kun kisoja ei ollut tiedossa. Tämä oli ulkopuolinen tekijä, toinen juttu on sitten rasituksesta johtuvat tekijät, jolloin elimistö ei otakaan harjoitusta vastaan. Sellaisia päiviä on ollut ehkä kuusi kertaa tänä vuonna.

Vuosi 2020 treenitunnit, joiden alla pienellä edellisen vuoden tiedot.

Siinä se on 2020 data 948h (885h 2019). En ole ikäryhmäurheilijana koskaan harjoitellut näin paljon vaikka ei ollut edes ulkomaan leirejä, ja uintiakin normaalia vähemmän kevään sulkujen takia. Määrä selittyy sillä, että ilman Ironmaneja, ei tullut keventelyjä, eikä kilpailun jälkeistä palautumista, mitkä vaikuttavat aina tuntimääriin. Erityisen tyytyväinen olen tuohon IF-lukuun 0,73 joka on myös parempi kuin edellisenä vuonna (2019 IF 0,69). Myös tässä näkyy Ironmanien puute, normaalisti Ironmanin jälkeen tulee pitkä jakso hyvin kevyttä treeniä. Esim. Texas 2019 pidin kolme viikkoa tosi kevyttä IF 0,55 treeniä. Nyt tällaisia pitkiä huiliviikkoja ei ole ollut.

Otsikon kysymykseen vastaus tuleekin tuon IF-arvon myötä. Eli tavoitteena on pitää tunnit suurin piirtein samana, ja IF nosto jopa tasolle 0,76. Keskustelin pari päivää sitten Pauli Kiurun kanssa, ja Pauliakin kiinnostaa nykytriathlonteknologia. Saattaa olla että pistetään vielä Paulin harjoituspäiväkirjoja nykymuotoon Traininpeaksiin, niin nähdään miten kovaa silloin -90luvulla treenattiin. Tätä olen monesti miettinyt. Oma arvio on, että silloin harjoiteltiin jopa 0,80 arvolla. Suomeksi se tarkoittaa, että kaikki treeni on vähintään PK2 tai Aek. Se on kovaa kyytiä kovilla urheilijoilla. Sain yhden kevään ja kesän treenata Paulin kanssa -98 kun harjoiteltiin Sveitsin Ironmaniin, ja kovaa mentiin.

Onnea ja Menestystä vuoteen 2021! Nähdään kisoissa!