Tuossa ilmakuvassa näkyy pieni idyllinen kalastajakylä Reposaari. Se on minun synnyinsaari. Niin se on vanhempieni ja isovanhempieni ja tietenkin 3 vuotta nuoremman pikkuveljeni Tompan synnyinsaari myös. Kun ikää tulee joka vuosi lisää, sitä pystyy katsomaan taaksepäin hyvinkin selvästi. Eikä se aina ole nostalgiaa vaan elettyä elämää. Reilut 40 vuotta sitten kävimme hyvin usein Leo papan ja Tompan kanssa mato-ongella tuosta etuosassa näkyvän aallonmurtajan juuressa olevan Tuulivoimalan kohdalla. Ahventa tuli ja varmaan myös särkiä, mutta ei se silti ollut se tärkein juttu oltiin vaan Pohjanlahden rannalla aika pieniä. Noista 40 vuotta vanhoista kalamies jutuista vuoteen 2020. Vaikka tämä Korona aika on…
Hyvän mielen blogi
