Tänään keskiviikkona lähdettiin Kailuaan kisarekisteröintiin. Kaitsu ajoi pyörällä osan matkasta, mahdollisimman kevyesti hengaillen. Kailuan keskustassa sai huomata että paikka on aivan tukossa ja autolla liikkuminen alkaa olla siellä vaikeaa ja parkkipaikkoja saa metsästää ihan tosissaan. Rekisteröinti kisaan hoitui nopeasti, pahin ruuhka on ollut eilen. Rekisteröinnin vapaa-ehtoinen oli antanut Kaitsulle paikallisen onnentoivotuksen, sulkemalla Kaitsun molemmat kädet omien kämmeniensä sisään. Tuo hyvää onnea.
Sitten lähdettiin uimaan Keahoun suuntaan, josta löytyy yhden koulun yhteydessä oleva kaupungin maauimala. Kona Aquatic Center kun on ollut remontissa, niin tämä on lähin tavallinen kunnan tarjoama allas. Täällä on kyllä uskomattomat maastot, tuokin uintipaikka on niin korkealla vuoren rinteellä, että meinasi usko loppua kun sitä etsittiin. Tiet nosevat jyrkkiä valtavia nousuja, ja tuntuu että autosta hajoaa moottori ennen kuin pääsee perille. Jos täällä olisi talvi, noita teitä ei pystyisi ajamaan ylös kuin ehkä panssarivaunulla. Löytyihän se vihdoin ja eikun pooliin. Menin itsekin kun tilaa sattui olemaan.
Mutta vain hetkeksi. Altaan päätyyn tuli seisomaan tutun näköinen mies. Mutta ilman laseja en yleensä tuijottele ihmisiä, kun en ole varma ketä katselen. Kaitsu sanoi että Sanderssi kysyi äsken voiko tulla tähän radalle uimaan. No tervetuloa man! Lionel Sanders, pro-sarjan eeppinen musta hevonen, joka voi yhtä hyvin voittaa koko kisan tai hävitä, tästä kaverista ei voi ikinä tietää, mutta ainakin hänellä on sitä samaa mitä Kaitsullakin on: tahtoa. Ja ajatelkaa miten kohteliaasti hän kysyi LUPAA tulla radalle ja mitä settiä uit? Että sopiiko meidän uintihommat samalle radalle? Kaitsu sanoi että uin viiskymppisiä. Sanders sanoi että : Me too. Ja sitten uitiin. Talboksi (toimittaja Talbot Cox) sukelsi altaan pohjaan kuvaamaan. Minä siirryin tässä kohtaa mummojen vesijuoksuradalle ihan suosiolla. Mutta sen verran legendaarinen hahmo tuo Sanders on, että Kaitsu pyysi ottaa kuvan kun uintisetti oli molemmilla sopivasti tauolla.
Uimasta lähdettiin takaisin Al’i Drivelle, jossa osallistuttiin Clifbar & Friends BBQ dinnerille. Siellä meitä odotti beachfront huvila, jossa Cliffin äijät oli pistäneet pöydät koreaksi hyviä ruokia ja juomia. Nam. Syötiin hyvin, istuskeltiin hetki ja lähdettiin takaisin kämpille. Saatiin hyvin päivä kulumaan, kuitenkin aika rennolla meiningillä. Koska huomenna ei sitten lähdetä mihinkään, vaan ollaan kämpillä. Tiedän että tulee pitkä päivä.
