#kohtikonaa19

Tuo KK19 ei tunnu enään yhtään kaukaiselta tavoitteelta. Reilu vuosi siitä nyt on. Oli 2017 marraskuun loppua vuoden pimeimpään aikaan kun tuli tavoite #kohtikonaa19. Ei se mikään “yhden illan juttu ollut” päätös. Sovittiin Tuulin kanssa että mennään pienin askelin eteenpäin porras kerrallaan. Nimittäin lähes 2-vuotta ajassa eteenpäin näillä kilometreillä mikään ei ole enään itsestään selvää.

Ensimmäiset kuukaudet joulu-helmikuu olivat todella kevyitä CTL pyöri 60-65 pinnassa. Tarkoitus oli tunnustella tekemistä, motivaatiota ja odotella kevättä. Noh, kevät tuli ja akilesjänne vamma maaliskuun 11pvä IsonJyrän juoksun jälkeen. Tuossa alla kuva kyseisestä juoksusta. Noh alkuun en siitä kenellekään puhunut, ajattelin että kevyellä viikolla en juokse yhtään ja se on sillä selvä. EI OLLUT!

Niin kuin tuossa alussa kerroin 2-vuotta on pitkä aika. Koko kevään olin käytännössä juoksematta ja menneenä kesänä KK19 oli siis katkolla. Olin hyvin tietoinen tilanteesta ja lukenut paljon kirjallisuutta rasitusvammoista. En tiedä mikä tarkoitus tuolla vammalla oli, mutta sen se teki että tajusin kuinka paljon halusin kisata Konalla ja tein sen eteen kuntoutustöitä!

Loppukesästä alku syksystä vamma oli jäänyt taustalle aloitin varovasti juoksutreenit. Muistan edelleen ensimmäisen kivuttoman juoksun 3km legendaarisella Särkijärventiellä. Olihan se hirveetä 5:39min/km pk2. Mutta juoksin kivutta. Samalla päätin että osallistun viimeiseen Aqua Plussan SuperSprint Cup kilpailuun. #eikämihinkään maalissa kuitenkin olo että ei he….ti mä selvisin tästä piinasta. Samalla viikolla ilmoitauduin myös ensimmäiseen Pirkkala Triathlonin Sprinttimatkalle U750-P20-J5. Olin jopa ajatellut että menisi alle tunnin, mutta jouduin lainapyörällä kisaan ja juoksuun oli tehty 2x mäkiosuus (alkuperäiseen reittiin) loppuaika kuitenkin ihan OK 1:03.

Edessä siis oli viiteen vuoteen ensimmäisen kerran selvä ylimenokuukausi syyskuu. Samalla olin jo päässyt opiskelemaan TP-ohjelmistoa joka kertoi selvästi että pudota treeniä n35-40% niin saat CTL arvon (42pvä) putoamaan alle 70. Syyskuu meni siis kevyen harjoittelun parissa ja tulevaa suunnitellen.

Lokakuun 1.pv sopi juuri maanantaille. Mies on valmis 54vko.n “rääkkiin”harjoitusrytmi löytyi nopeasti ja lämmin lokakuu helpotti myös treenaamista. Tietenkin alkuun takaraivossa sykki kestääkö jalka pidentyneitä, koventuneita juoksuvauhteja. Kyllä se kestää kun huolehtii että pohkeet pysyy kunnossa. Toinen huolen aihe oli kestääkö mies kovaa harjoittelua, palaudunko harjoittelusta. Nimittäin pitää mennä vuoteen 2015 jolloin viimeksi olen tällä tasolla treenannut. Takana on siis jo 12viikon jakso (3×3+1) ja tämä viikko on jo toisen 12vko.n jakson kakkosviikko. Nyt myös astuu isompaan kuvaan tuo “tekoäly” Trainingpeaks joka ei ole ihminen vaan tietokoneohjelmisto. Kannattaa tuo ihan meidän kaikkien pitää mielessä. Mutta kerrotaan se nyt tähän kohtaan,  että koska teen esim. voimatreenit kestovoimatyyppisesti minulla on omat sykealueet TPssä voimaharjoittelulle.  Kun teitä kuitenkin kiinnostaa mikä on minun tss-viikkoarvot (nyt) perusviikolla. Tällä hetkellä se pyörii 800-1100 välissä. Ja CTL on jo viimeiset 3vko pyörinyt 103-105 välissä.

Kaikki on siis paremmin kuin hyvin. Valtava määrä töitä edessä. Tiedän että paljon (-30%) helpommallakin pääsisi mutta sillä ei vaan olla  Hawaiilla korkeimalla korokkeella jos kauhean hyvin sattuu, vois just päästä podiumille KONA 5. Vielä meille kaikille muistakaa että se todellinen kisakunto tehdään viimeisen 12vko.n aikana! Toivotan teille vauhdikasta tätä vuotta 2019. #imtry, #imtexas, #imkona