Jos kerrankin pysähtyisi miettimään mitä vuoden aikana tapahtui. Ihan ensin tulee mieleen että ei mitään hajua! Vuosi vaan meni enkä tiedä mihin? Mietitäänpä…
Heti tammikuussa oltiin Aqua Plussassa aika merkittävän tilanteen edessä. Pari isoa ovea sulkeutui, kun meidän pyörittämän Vuorisportin toiminta Ellivuoressa siirrettiin uusiin käsiin. Lisäksi luovuimme vauva- ja perheuinneista Nokialla. Päätimme keskittyä vain ja ainoastaan valmennukseen, kun resurssit ei vaan riittäneet kaikkeen. Pienessä yrityksessä on parempi keskittyä ydinosaamiseen, ja siihen mikä on tärkeintä myös itselle, eli valmennukseen ja urheiluun. Nyt kun minut saatiin irti Ellivuoren pyörityksestä, pystyimme aloittamaan ihan uuden jutun! Ensin on vain tyhjä tila…
Siitä se yhtäkkiä muodostuu!
Aqua Plus Testaus-asema laitettiin pystyyn nopeasti, ja heti helmikuussa olikin jo ekat asiakkaat testeissä Ylöjärvellä 🙂 Testiaseman avaaminen ei vaatinut suuria ponnisteluja, sillä osa välineistä löytyi jo omasta takaa, ja loput hankittiin tutuilta yhteistyökumppaneilta. Kaitsu oli löytänyt vapaana olevan liiketilan läheltä uimahallia, johon laitteet sisään ja homma käyntiin! Tämä oli hyvä päätös, ja olemme olleet tyytyväisiä.
Siinä talven aikana kävi koko vuotta ajatellen merkittävä juttu Kaitsulle. Akillesjänne otti nokkiinsa joskus helmi-maaliskuussa liukkaan kelin juoksusta ja alkoi vaivaamaan miestä. Vaikka jalka oli kipeä, edelleen Kaitsulla oli kisakalenterissa isoja juttuja. Tarkoitus oli kilpailla Samorinin Championships puolimatka kesäkuun alussa, Tanskassa ITU long distance heinäkuussa, ja syksyllä Barcelona Ironman tai Florida Ironman, joista olisi tavoiteltu paikkaa 2019 Konalle. No miten kävikään…
Menimme Aqua Plussan porukan kanssa leirille Lanzarotelle huhtikuun alussa, minä olin siellä viikon ja Kaitsu oli kaksi viikkoa. Hän ei juuri juossut tuolla kuin jotain kevyitä lyhyitä lenkkejä itsekseen että sai rauhassa kokeilla mitä se kestää. Tuolla leirillä Kaitsu osallistui CLS:n viikkotriathloniin, siellä tosiaan on joka viikko triathlonkisa keskiviikkoisin 😉 No olihan se vähän hankalan näköistä menoa, juoksusta näki ettei voinut mennä täysillä. Hopeeta tuli. Taas. Leiri oli muuten hyvä ja onnistunut, mutta Kaitsulla varmasti paineet kasvoi, sillä pian olisi edessä ihan oikeat kisat Samorinissa.
Huhti-toukokuu on hienoa aikaa valmennuksen kannalta. Kesä on jo ihan lähellä ja maantiepyöräily alkaa. Nythän alkoi toukokuussa myös aivan mahtavat kelit, vapun jälkeen alkoi kesäkelit. Toukokuun alkupuolella oli duathlonin SM-kisat, joissa meiltä Aqua Plussasta oli runsas osallistuminen, ja paljon tulikin mitaleita. Hieno startti kisakaudelle ja porukka ihan liekeissä. Nousukiidosta tulikin sitten äkkipysähdys, kun heti seuraavana maanantaina yksi meidän nuorista urheilijoista jäi auton alle koulumatkalla. Ihan kamalaa, lauantaina hän voittaa sm-mitalin, ja seuraavalla viikolla tyttö makaa teho-osastolla kaularanka vaurioituneena. Eikö tietoa käveleekö enää tai mitään muutakaan. No, onneksi nuoret ihmiset on tehty jostain ihmeellisestä aineesta, sillä tämä nuori nainen nousi sängystä jaloilleen ja aivan käsittämättömän nopeasti myös toipui.
Toukokuun lopussa alkoi Aqua Plussan SuperSprintti Cup. Yhtäkkiä ollaan märkäpuvut päällä ja vedetään triathlonia, kun talvella on loputtomat kerrat hinkattu uimahallin kaakeleita edes takaisin. Myös triathlonkoululaiset pääsivät ensimmäisen kerran tositoimiin, tätä ennen oli vedetty heille jo oma harjoituskisa.
Kesäkuun alussa oli sitten Kaitsun kisakauden avaus ja päätös: Samorin The Champioships puolimatka. Tuttu kisa edelliseltä vuodelta. Kisaan asti oli jalkaa säästelty, hoidettu kylmällä, särkylääkkeillä ja mitä näitä nyt on. Kaitsu oli vielä kisaa edeltävänä päivänä sitä mieltä että jes juoksu onnistuu! No ei onnistunut. Suomessa jotkut netistä kisaa seuranneet ihmetteli, mikä Kaitsua vaivaa kun vauhti on ihan hölkkää tuolle miehelle. Edellisenä vuonna tuli voitto alemmassa ikäsarjassa ylivoimaisesti, nyt pronssia mikä lähinnä otti päähän. No akillesjänne oli nyt tuhottu sitten kunnolla, 21km kisajuoksua teki tehtävänsä. Kärräsin Kaitsua lentokentällä matkalaukkukärryillä, kun kävely oli niin kivuliasta.
Magneettikuvassa selvisi että akillesjänteessä on repeämä. Juoksukielto, hoitotoimenpiteet käyntiin, ja kaikki loppuvuoden kisasuunnitelmat haudattiin hiljaisin menoin.
Samorinin koettelemusten jälkeen järjestettiin Camp Harjavalta. Oli todella hieno viikonloppu, uusia ihmisiä ja paikkoja, ja kelikin onnistui täydellisesti. Ensi kesäkuussa tämä tehdään taas ihan varmasti.
Kesän aikana käytiin seuraamassa valmennettavien kisoja: Vantaa, IM Lahti, Joroinen ja Helsinki joukkue SM nuorten kanssa. Oma kesä meni vähän erikoisella tavalla, sillä olin Tampereella Matkapojilla töissä koko kesän. Muutama risteily-, Tallinan- ja Pärnun matka tuli siinä myytyä, ja paljon opittua myös. Ihan hyvä pieni paluu palkkatöihin ja matkailualalle, mutta kun elokuun loppu koitti, olin tosi tyytyväinen että sain palata taas Aqua Plussan töiden pariin.
Syyskuussa päästiin taas uuden asian äärelle, kun aloitettiin Uinti & Triathlon Huittinen. Lasten kilpauintikoulu, ja aikuisten uintitekniikka/triathlonvalmennus. Uusi hyväkuntoinen halli, ja taas uusia ihmisiä, sehän on mukavaa. Huittisten toiminta on ollut koko syksyn kivoin juttu, sillä sekä lapsia, että aikuisia on tullut suurella innolla mukaan. Lapset treenaavat pelkkää uintia, he ovat 8-13v, ja niinhän siinä kävi, että aikuiset jotka aluksi tulivat vain uintitekniikkaan, siirtyivät pian triathlonvalmennustiimiin. Syyskuussa aloitettiin Aqua Plussan valmennuksessa myös TrainingPeaksin käyttö. Se on ollut merkittävä asia koko toiminnan kannalta ja on valmennustyökaluna hienompi kuin osasimme odottaa. Sisältöä saa uskomattoman paljon, ja valmentaja pystyy annostelemaan urheilijan kuormitusta hyvinkin tarkasti.
Syksyllä Kaitsu uskalsi kokeilla juoksua, ja ihme oli tapahtunut. Akillesjänne kesti juoksemisen. Siitähän mies innostui, ja alkoi heti suunnittelemaan josko vielä ehtisi kisaamaan! No Barcelonan kisapaikat oli jo myyty loppuun, ja Floridaan lähtökin näytti hankalalta toteuttaa. Kisakuume oli yhtäkkiä niin kova, että hän meinasi lähteä myös Kiinaan, joka olisi ollut marraskuussa. Pelkkä ajatuskin aiheutti minulle tuskaa yhtäkkiä alkaa järjestämään Kiinan matkaa, viisumeita ym. reilun kuukauden varoitusajalla. Siellä olisi ollut puolimatkan Ironman, josta saa myös Konalle 2019 paikkoja. Koska kiinalaiset omistaa tuon IM-brändin. Niinpä Kaitsu siirsi katseet ensi vuodelle, ja varattiin paikka Texasin Ironmanista, joka on siis huhtikuussa 2019.
Loppuvuosi ei ole ollut mitenkään ihmeellinen. Kaitsu alkoi harjoittelemaan tosissaan. Itse innostuin syksyllä mahdollisuudesta opiskella avoimessa liikuntalääketiedettä. Tampereen kesäyliopisto järjestää tätä yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston kanssa ihan siis Tampereella. En ehtinyt ekaan kurssiin mukaan, mutta lokakuussa oli Liikuntafysiologia ja biomekaniikka, ja sen tentistä suoriuduin hyvin 3/5, vaikka en ole mitään asiaa jännittänyt aikoihin niin paljon. Ei se ole ihan yksinkertaista alkaa kirjoittamaan esseitä kun edellisestä kerrasta on about 20v aikaa. Mutta koska aihe on tuttu, niin eihän se ole vaikeaa, vaan mielenkiintoista. Olen tykännyt lukea tenttikirjoja joita voisin lukea ihan muutenkin. Nyt on meneillään kurssi johon pitäisi kirjoittaa pari oppimistehtävää, ja hei arvatkaa mikä aihe… liikunnan turvallisuus, tarkemmin sanottuna urheiluvammat. Heh mikä vitsi! Tuli nyt esseen sijasta kirjoitettua tämä blogi, jossa tuo aihe on koko vuoden ollut tapetilla aika vahvasti.
Sinne meni vuosi 2018. Ja uutta aloitellaan tiistaina. Kaitsu lupasi kirjoittaa silloin blogin! Hän menee huomenna Eurajoen Uuden vuoden juoksuun. Itse jään Pepin kanssa kotiin, mutta saatte varmaan jotain matskua kisapaikalta mä luulen 🙂 Lupaa kyllä jotain lumimyrskyä, että jännäksi menee juoksun toteutus. Hyvää Uutta Vuotta minun puolesta! Konalainen sanoisi: Hau’oli Makahiki Ou!
