Perjantaina juhlittiin Aqua Plussan kauden päättäjäisiä Tampereella. Oli tosi mukava ilta, ja kaikki tykkäsivät. Hyvää ruokaa & juomaa, seuraa ja ohjelmaa riitti yömyöhälle asti.
Päättäreissä on aina illan kohokohtana Vuoden Urheilija-äänestys. Tänä vuonna äänestys oli jännittävää viimeiseen lipukkeeseen asti. Lopulta tilanne oli se, että kaksi urheilijaa saivat tasapisteet, ja he jakavat palkinnon puoliksi tänä vuonna. Vuoden Urheilijaksi 2018 valittiin Aino Mäenpää ja Ville Salonen, onnittelut! Molemmat kuuluvat AP Nuorten-tiimiin, Aino on 18v ja Ville 16v. Nuoret ja heidän valmentaminen on Kaitsulle hirmu tärkeää, sydämen asia suorastaan, ja onneksi tämä on mahdollista näiden huikeiden tyyppien kanssa.
Toinen palkintoseremonia oli SuperSprintti Cupin palkintojen jako. SuperSprintti on Aqua Plussan oma sprintticup, jossa kisataan kuusi osakilpailua. Tulokset oli kaikilla jo tiedossa, mutta tässä kohtaa synkkää marraskuuta on aina kiva muistella kesän yhteisiä kisahetkiä. Sarjojen voittajat saivat myös AP voittajapipot.
Tämä on musta hauska kuva. SuperSprintin miesten palkinnot. Kuvassa on Kaitsu joka ei edes saanut palkintoa, Mika joka voitti cupin, ja Kalle jolla ei ole sukkia 🙂
Tässä nuorten asiallisempi poseeraus. Kuvassa on Joona, Ville ja Ossi.
Lisäksi palkittiin naiset, mutta heistä vain Ninni oli paikalla. ja nuoret naiset, eli Aino.
Kolmas palkintoseremonia oli Vuoden Tempokuski-kiertopalkinto. Tänä vuonna tämän ansion sai Ninni, eli Niina Mäenpää. Kaitsu päättä, että Ninnin viimeistelytreeni Barcelonaan oli niin hieno harjoitus, että se ansaitsi palkinnon. Kyllä, harjoituskin voi joskus olla niin mahtava että se on kovempi juttu kuin mikään kisasuoritus. Ninni on jo monta vuotta kirjoittanut Energianurkkaus-blogia, käy lukemassa jos ei ole vielä tuttu. Ninni on perheellinen kolmen lapsen äiti, työssäkäyvä nainen, joka on hyvä esimerkki siitä että vaikka triathlonissa on ajallisesti paljon harjoiteltavaa, treenit ehtii kyllä tekemään kaiken muun elämän ohessa. Ja myös Seinäjoelta käsin voi osallistua IM-tiimiin 🙂
Meitäkin muistettiin, saimme elämyslahjakortin Illallinen Pimeässä, eli Dine in the Dark. Jännä nähdä mitä se pitää sisällään. Tai siis siellähän ei nimenomaan nähdä mitään… No kerrotaan sitten kun se käytetään. Kaitsua muistettiin myös juomarepulla ja minä sain kauniit kukat.
Juhlista kotiuduttiin hotelliin yöksi, Peppi oli siellä odottelemassa. Se tykkää hotelleissa majoittua. Koiralle pieni huone yhdessä ihmisten kanssa on turvallisen tuntuinen. Tässä ensin otettiin tuntumaan sänkyyn ja syötiin pientä välipalaa.
Juomareppu otettiin käyttöön heti sunnuntaina, kun juhlat oli enää hauska muisto vain. Yhteistreeneissä Ylöjärven suolla oli ohjelmassa sauvakävelyä ja vähän juoksuakin, yhteensä pari tuntia ulkoiltiin. Siinä viimeistään palautuu maanpinnalle juhlahumuista, kun kumisaapas imeytyy suon turpeeseen ja sauva hulahtaakin kahvaa myöten alas. Suotreeni on erilaista harjoittelua ja myös elämyksellistä, sillä kovin moni meidänkään porukasta ei ole sitä kokenut. Kun koko vuosi tehdään samoja juttuja, on välillä hyvä poiketa tutuista kuvioista ja lähteä vaikka suolle. Ja onhan suo suomalaisen kestävyysurheilun symboli, luontokokemus, nivelille ystävällinen ja treenitehon säätely on todella helppoa, kun pelkkä sauvojen kanssa kävelykin nostattaa sykkettä. Sopii parhaiten syksyyn kun ei ole hyttysiä eikä paarmoja, eikä lintujen pesintää. Tällä suolla on selkeä polkureitti mitä pitkin mennään, niin suo pysyy koskemattomana muuten.
Mukavaa alkavaa viikkoa! Meillä on ohjelmassa tavallinen perusviikko, ja yksi uusi treenipaikka pääsee tositoimiin sunnuntaina.
-Tuuli
