Jaksamisen sietämätön keveys

Takana on ensimmäinen 3 viikon harjoitusjakso. Harjoittelu on ollut todella maltillista (3vko) IF:0.59. Niin sen pitää nyt ollatkin. Tosiaan elokuun alusta lähtien olen käyttänyt Trainingpeaks systeemiä apuna harjoittelun seurannassa (Aqua Plus Triathlon). Tosin siellä on minun  historiaa vuodesta 2015 lähtien. Tämä tietenkin helpottaa suuresti tuota datamaailman analysointia. Mutta siitä sitten enemmän keväällä ennen Texasin Ironmania.

Tässä kaksi kuvaa Trainigpeaksin datasta. Teen myöhemmin tästä oman blogin. Mutta reenataan ensin.

Sitten blogin otsikkoon. Nuo kolme sanaa on iskostunut minun päähän jo viime heinäkuun helteillä. Oli heinäkuun 10 päivä tiistai (TempoPäivä) kun pystyin kävelemään ilman kipua aamulenkillä Pepin kanssa. Tämä oli siis se päivä kun ajoin trainerillä 6x20min nousevalla FTPteholla. Silloin en todellakaan tietänyt tulenko enään ikinä menemään läpi yhtäkään ironmania.

Päivä oli kuuma ja tarkoituksella aloitin treenin vasta puolenpäivän jälkeen. Harjoitus on ensimmäistä 20min lukuunottamatta äärettömän kova. Yleensä olen mennyt vain yhden 20min vedon yli im-tehon. Mutta motivoituneena niitä oli nyt kaksi: neljäs ja viides ftp85 ja 90%. Viimeiseen 20min pätkään im-teholla käänsin tehomittarin väärinpäin ja vedin pelkällä tunteella (236w) tuosta vedosta syntyi tuo lause “jaksamisen sietämätön keveys”

Tuo testihän kestää vain reilut 2h. Kisatilanteessa mennään 4h30-4h45 käyttäen tasaisesti staattista voiman tuottoa. Minulla oli koko kesä aikaa 2.5kk miettiä ja tehdä asioita tuon tunteen löytämiseksi kisatilanteessa ja se löytyi! Paljastus:) on ihan sama tulenko Pispalan Portaista tai pitkältä mäkiseltä mtb-lenkiltä ym. Kun istun pyörän päälle 20, 40 tai 60min  ensimmäisen 5min jälkeen minun on pystyttävä tuottamaan im-tehoa. Välillä se on hyvinkin helppoa, joskus reisi on vähän tyhjä niin kuin sunnuntain suotreenin jälkeen mutta pystyin kuitenkin.

Kuvat suolta: Harri Länsipuro

Kaikki näyttää hyvältä ja kunto on hirveässä nousussa.  Olisi niin kauhea motivaatio kisaamaan nyt heti! Tuuli on jo deletoinut minulta Kiinan puolimatkan (marraskussa), ja ensi viikonloppuna olisi ollut Ocean Lava Triathlon kotikaupungissani Puerto Del Carmenissa Lanzarortella. Ei saa kuulemma alkaa nyt sähläämään. Ja tottahan se on, mennään askelmerkkien mukaan. On muuten ollut melkoinen vuosi myös IM-kisoissa, nimittäin viime viikolla peruttiin Floridan Ironman kokonaan hirmumyrskyn tuhojen takia. Tuo kisahan oli minun ykkösvaihtoehto karsintakilpailuksi Konalle19. Akillesvaivan takia se peruuntui minulta, ja hyvä niin. Olisi ollut karmea pettymys tuo peruuntuminen.

Mukavaa syksyn jatkoa! Ensi lumi taitaa tulla viikonloppuna, pitääkö kaivaa sukset esiin!