No niin, nyt se kohti Konaa on ihan oikeasti edessä. Olo on vielä vähän sekava, kun olen vasta palannut KonaCampiltä Lanzarotelta. Leiri onnistui täydellisesti. Oli tuulta, lämpöä, mäkeä ja hyvää treeniseuraa. Kiitos vielä Juuso, Johanna ja Heini vahvaa tekemistä alusta loppuun. Tähän kohtaan sopii hyvin Juuson yksi lause. ”ei se Timanfayan nousu ole kenellekään niin tärkeä kuin sinulle” Juuso ei, ei tietenkään 8:22 🙂
Mutta oli siellä tosiaan paljon muutakin, kuin tuo legendarinen suora. Juoksua tuli yli 200km. Pyörää pitkälti toistatuhatta. Uintia tuli 15 päivästä 14. Lisäksi pystyin tekemään kaksi loistavaa voimatreeniä. Tästä kiitos Club LaSantan loistaville treenipaikoille.
En taaskaan ala erittelemään yksittäisiä treenejä. Tärkeintä oli se että tehot ja vauhdit pysyivät tavoitteissa aina leirin viimeiseen treeniin asti. Tässä kyllä suurena apuna oli Normatecin Recovery-bootsit. Päiväkohtaisesti olin niissä 3x45min eli sellaiset reilut kaksi tuntia päivässä. Nyt ne on jo pakattu Konareppuun. Juusokin pääsi Normatecien makuun ja menee hankintalistalle hänelläkin.
Tosiaan perjantaina lähdemme klo 6.00 Seutulasta kohti Kailua-Konaa ja olemme perillä samana iltana klo 20:09 (aikaero 13h) todellisuudessa matkustamme sinne reilut 25h. Itse olen valmistautunut lentoon lepäämällä ja koittanut nukkua mahdollisimman paljon.
Konalla treeniohjelma on 100% sama kuin vuoden 2015 kisassa. Turha tehdä mitään muutoksia ohjelmaan, kun tuolla sapluunalla saatiin huippukunto aikaiseksi.
Minä kirjoittelen sitten vasta kisan jälkeen. Tästä eteenpäin Tuuli ottaa omalla tyylillään Kohti Konaa blogin haltuunsa. Kaikki on kunnossa ja itseluottamus korkealla. Nyt vaan vahvalla tekemisellä päätyyn asti. Niin ja jälleen kerran: älkää turhaan jännittäkö siellä kotikatsomoissa vaan nauttikaa suuresta urheilujuhlasta. Seom MORO!