Kohti Samorin The Championchip Challenge kisaa

Voisiko yksinkertaisemmin aloittaa blogia. Mukava olla kotona! Takana on onnistunut IM-camp Lanzarotella. Ensimmäisen viikon datatietokin on jo käyty läpi. Tekeminen oli vahvaa. Erityisesti juoksun helppous yllätti poikkeuksellisen kovassa maastossa. Majoituimme noin 300m merenpinnan yläpuolella, joten tasaista juoksua ei ollut kuin yhtenä leiripäivänä. Sinä päivänä juostiin 15km IM-reitillä ja vajaat 15km ylämäkeen:) hyvin kulki.

Toisen viikon dataa en ole vielä purkanut, mutta yksi harjoitus sieltä erottui selvästi perusmätöstä. Eli treenipäivä 13. IM-pyörä 180km+3.5km sakkolenkki. Pyörä kulki heti ensi metreistä lähtien vahvasti, eli ei tarvinnut passailla. Meno jatkui vahvana ihan pyörän loppuun asti. Watit olivat hyvät ja keskarit lähellä 30km/h. Ja mikä parasta, juoksu “olisi” lähtenyt helposti nelosen vauhtia. Ei hirveästi tarvinnut miettiä mitä seuraavaksi. Eli kova panostus puolimatkan treeniin alkaa nyt.

Tämä Samorin 6-7 viikon jakso oli tiedossa jo viime syksynä. Tietenkin sillä ehdolla, että pysyn talven ja kevään terveenä. Nyt näyttää hyvältä. Lisäksi tekemistä helpottaa Johannan ja Artun valmistautuminen samaan kisaan. Johanna taistelee minun kanssa kärkisijoista ja Artulla on luvassa ensimmäinen arvokisa debyytti.

No mites sitten harjoittelu. Kovenee tietenkin ja rytmittyy selkeämmin. Kevyt on kevyttä ja kova on kovaa. Kultainelanka joka minulla on käsissä ei tietenkään mihinkään katoa. Harjoittelussa matkat vaan jaksotetaan ja pilkotaan kisamatkojen mukaan( 1.9km-90km-21.1km). Lisäksi minun wattbikehuoneen ovessa on isolla Sub 4h. Tänään puhelimessa juteltiin Johanna kanssa. Taitaa ollla niin että molemmat odottaa yhtä innolla Samorin treenijakson alkua ja itse kisaa. Apasta puhumattakaan.

Loppuun vielä suurkiitos kaikille Lanzaroten IM-Cmp osallistujille. Olitte ensimmäinen ryhmä minun “kotisaarella” lisää on luvassa vuonna 2018. #aquaplustriathlon #ylivoimaa #kovempaakuinkoskaan