Voittamaton…

Niin, kukaan ei oikeasti ole voittamaton, mutta minä sanon sen ääneen ja pystyn sen tuohon blogin otsikoksi laittamaan. Tuo sana motivoi minua ja laittaa minut tekemään vielä paremmin harjoitukset ja kaikki muutkin siviilipuolen asiat.

Tämä on urheilullisesti ollut minulle hyvä kesä, vaikka covid19 jyllää edelleen meillä ja muualla maailmassa. Mistään ei voi olla ihan sata varma. Hattu päästä ja hiukset takaraivolle:) kiitos kaikille Suomen kisajärjestäjille että olemme saaneet kisata tänä vuonna turvallisesti upeissa triathlon tapahtumissa!

Mitä itse menneisiin kisoihin tulee. Kaikki kisat jotka olen tänä vuonna kisannut palvelevat ja valmistavat minua Triathlonin MM-kisoihin Hollantiin syyskuun 12. Paitsi yksi paha virhekin tuli matkan varrella tehtyä. En missään nimessä olisi saanut kisata Oittaalla SM-olympiamatkalla. Kisa oli todella kovan treeniviikon alla (ei kehtaa edes numeroita laittaa tähän), mutta “voittamaton” kun olen niin viivalle vaan. Kisa käytiin vielä 30c helteessä joka ei varmasti helpottanut tilannetta palautumisen kannalta. Kun pääsin kisassa maaliin kävelin suoraan maaliportin alta omiin oloihin kiroilemaan hölmöyttä. Noh, palauduin juuri ja juuri Turun Puolimatkan SM-kisoihin jotka odottivat jo kahden viikon päästä.

Turun kisa antoi minulle uskoa että olen aikataulussa ja pahempaa monttua ei sitten kuitenkaan tullut, vaikka pelko oli läsnä lähes kisa-aattoon asti. Tein kisassa kovan ajan 4:10:17 vaikka epäonneakin oli mukana (hajonnut takapulloteline + pysähtyminen). Yli 50v maailmanennätysajasta jäin vaivaiset 10sek! Se ei haittaa pätkän vertaa matka jatkuu kovempiin kisoihin.

Nyt on kisat minun osalta Suomessa kisattu ja valmistaudun täysillä syyskuun MM-kisoihin. On helpottavaa kun nyt saa vain harjoitella ja olla kotona. Tiedän mitä pidempi matka sitä kovempi olen. Pysykää mukana maaliin asti. #imtry