KohtiKonaa19

Paljon on vettä virrannut Tammerkoskessa, siitä kun tänne viimeksi olen kirjoittanut. Nimittäin viimeinen blogiteksti on 18.3 otsikolla Missä mennään. En kuitenkaan palaa ajassa yli puolta vuotta taaemmas, vaan menneeseen kesään. Kaikki jotka minua vähäänkään seuraa tuolla somemaailmassa tietää että kesä oli hyvin surkea akillesvaivan johdosta. Vaivathan alkoi jo tuossa maaliskuun puolella jolloin peli olisi pitänyt puhaltaa poikki. Mutta en malttanut.  Jatkoin siihen pisteeseen etten ilman eri asteista kipua pystynyt juoksemaan enään yhtään lenkkiä. Kipuun myös turtuu, tottuu mikä oli myös minun kohtalo. Lähdin kuitenkin Samorin TheChampionchip kilpailuun ihan senkin takia että halusin antaa vähän edes vastinetta minun huippu tukijatiimille. Tiesin että pääsen maaliin ja pystyn kisaamaan voitosta. Yhtä helvettiähän se oli! Tonavasta kun nousin uinnin jälkeen, hyvä kun pystyin avojaloin T1 -vaihtoon juoksemaan. Jotenkin kuitenkin selvisin maaliin ja sijoituin 3. Edelleenkään en pidä tuota suoritusta kilpailuna vaan osanottona. Ja niin se tulee olemaankin. Mutta mennään ajassa eteenpäin.

Heti kisan jälkeen Suomessa menin mangneettikuvaan ja tiesin jo etukäteen että karua kuvaa on luvassa. Olin tehnyt etukäteen päätöksen että leikkaukseen en mene jos kuvasta sellainen diagnoosi tulee. Karua oli, viiden millin repeämä oikean jalan jänteessä, mutta ei puukkoa. Ei myöskään lupausta että jänne tulee kestämään täysipainoista juoksua. Kesän kisat oli siis peruttu. Samalla alkoi 12 viikon kuntoutusjakso, useampi tunti päivässä sanoisinko n2-3h sisältää 3krt/pvä kylmähoitoa n.20min/krt. Tulosta alkoi syntyä 5vko.a kuvauksesta otan ensimmäiset varovat juoksuaskeleet ei kipua. Uskomaton fiilis. Kävelen ja vähän välillä juoksen, hyvin hitaasti. Osallistun elokuun 14.pv kauden viimeiseen AP SuperSprinttiin sillä elokuun alusta jänne on ollut oireeton ja olen juossut jo muutaman 6km lenkin reippaamin alle 5min/km 🙂

Kyllähän tuo kisa jännitti tai siis ei kisa vaan 3km juoksuosuus. Jos vähäänkään tuntuu kipua lopetan juoksun samantien. Kipua ei tuntunut mutta keuhkoja kuumotti ja jalkoja hapotti #eikämihinkään. Mutta niin onnellinen mies  maalissa ettei mitään järkeä. jalka kestää juoksua! Tiesin että syyskuun 1. on ensimmäinen Pirkkala Triathlon Sprinttimatka tuossa aivan Tampereen kyljessä. Se olisi minun kesän ensimmäinen ja viimeinen kilpailu.

Vähän kun olen taikauskoinen, niin meni kuitenkin sitten viime metreille osallistuminen kun minun HUIPPU Feltiin tuli tekninen ongelma. Tarkoittaako tämä sitä että sinun ei pitäisi osallistua tuohon kisaan Kai! No into oli niin kova että päätin osallistua vaikka omalla Cyclolla. Mutta sain kuitenkin Virjon Petriltä SUPin lainaksi ”vähän kyllä eri säädöillä kun oma” mutta suurkiitos Pete!!

Kyllä oli upeeta kisata, vaikka olin koko aamun ollut valmentamassa AP Huittisten ryhmiä. Kisahan starttasi vasta klo 16. Meitä taisi olla reilut 30 miehet/naiset tuossa sprinttimatkalla. Karkasin heti uintiosuuden alussa ja sain uida ihan yksin kanootti kuitenkin edellä ohjaillen minulta pahimmat lummekohdat 🙂 en siis peesannut kanoottia. Tiesin että olen hyvässä uintikunnossa, kuuluttaja kuulutti uintiajaksi 10:24 ja kyllä se gps mukaan lähellä 750m oli. Pyörä #eimihinkään tai kyllä se nyt jotenkin. Juoksu suurta nautintoa, fiilistelyä, helppoa ei hapota, happi kulkee ja juoksuasento alkaa olla taas entisensä. Tavoite alle tunnin ajasta kaatui pyörään. Mutta sillä ei ole pask…..n väliä. Olen palannut!

Nyt kun olen palannut ja saman tien siirtynyt ylimenokaudelle blogi on sen myötä herännyt henkiin. Päivitän nyt ahkerammin. Tuuli on myös luvannut kirjoitella tänne omasta näkökulmasta tarinaa KohtiKonaa19. Sanotaan näin, että en ole ikinä ollut näin motivoitunut kun tällä hetkellä olo on. Luvassa on upea vuosi. Minulla on upea taustatiimi mukana ja saan treenata omien valmennettavien kanssa jotka ovat yhtä nälkäisiä kuin minä.

Tarkoitus on saada kaikki yhteistyötukijat valmiiksi syyskuun aikana ja kerätä voimia tulevaan harjoituskauteen. Seuraavassa blogissa leireistä ja rytmityksestä eikä se Texasin Ironman niin kaukana ole. Mukavaa alkavaa syksyä kaikille. Osa on ylimenokaudella, osa treenaa Barcelonan Ironmaniin ja osa tietenkin Konalle. Tsempii!!