Niin, minun triathlonkausi 2021 oli erittäin onnistunut niin harjoituksellisesti kuin kilpailuidenkin osalta. Pitää myös muistaa se että tämä mennyt vuosi elettiin hyvin vahvasti vielä korona rajoitteisesti . Tämä tietenkin osaltaan hankaloitti harjoittelua/leiritystä. Mutta nyt näyttää siltä että maailma alkaa vihdoin vapautumaan. Hyvä näin!
Lähdin tähän kauteen sillä asenteella että jos nyt ei tule tulosta, olen valmis siirtymään puhtaasti valmennuksen puolelle. Luottavainen toki olin, sillä talven testitulokset lupailivat vahvaa kesää. Yksi kova juttu oli kokoajan läsnä mikä haittasi arkiruutiineja.. Minun ohjelmassa voimaharjoittelulla on aina ollut suuri merkitys kokonaisuudessa. Kun ensimmäinen korona-aalto alkoi maaliskuussa 2020, en uskaltanut käydä salilla, ja se tauko kesti liian pitkään yli 6kk. Tein viime syksynä pienen 4kk jakson, kunnes taas kaikki meni kiinni. Aloitin voimatreenin vasta tänä kesänä uudestaan. Tästä tauosta olen maksanut vähän liikaa hintaa. Toki Core-treeniä tein, mutta se ei ole sama asia.
Yksi iso muutos harjoittelussa oli minulla ja koko Aqua Plus Triathlonilla harjoitusrytmityksen muuttaminen päiväkohtaisiin kevennyksiin 24h/48h varoajoin. Olemme näin luopuneet puhtaasta lepoviikko ajatuksesta. Tämä on tuonut seuralle loistavaa menestystä.
Kesän kisat kulkivat voitosta voittoon ja fiilis oli todella hyvä. Kuitenkin aina välillä jos harjoittelu ei sujunut, niin kuin piti (1%) hiipi pieni peikko ajatuksiin. Kestätkö mies kuitenkaan 9h suoritusta?! Nimittäin edellisestä täydenmatkan kisasta KONALLA oli kulunut pian kaksi vuotta. Ja kaikkihan sen tietävät miten se tarina meni. Kävi vielä niin ikävästi lähes heti Turun Challenge kisan 1.8.2021 jälkeen. Olin Porissa juoksemassa Veteraanilenkillä (sekin vielä) kaikki Porilaiset tietävät että se on ”melkein” päällystetty soralla mutta ei kuitenkaan ihan kokonaan. Noh, tulin suht reipasta juoksuvauhtia ja vasen jalka osui pahasti juurakkoon ja tein komean ilmalennon polvitaive, takareisi ja olkapää sai kovan iskun. Samalla lähti ilmat pihalle keuhkoista ja keräilin aika pitkään itseäni maassa. Ensimmäinen ajatus oli että kausi oli siinä niin kovaa sattui. Tuli vajaat kahden viikon juoksutauko ja takareiden revähdys mutta pääsin jatkamaan kautta. Otsikko on. Mikään ei ikinä ole itsestään selvyys. Osui nyt ihan omalle kohdalle.
Vääjämättä MM-startti lähestyi enkä ollut ihan 100% kunnossa. Turun dataa kun tutkin asetin itselleni kovan aikatavoitteen toki ennen kaatumista. 8:39:59. En tiennyt millaiset vaihtoalueosuudet ovat, ne on aina kilpailukohtaisia ja varsinkin Almeren MM-kisassa ne olivatkin todella pitkät.
Uinti 3,8km
KIsa alkoi erittäin huonosti. Yritin päästä ensimmäiseen rolling-startti ryhmään mutta en onnistunut joten toiseen riviin odottamaan käskyä veteen. Meidän ryhmässä 4. oli yksi hyvä uimari jonka peesiin pääsin hienosti. Mutta kaveri veti meidät keskelle järveä. Ensimmäinen kääntöpoiju oli piilossa ison toimistorakennuksen takana mikä ei näkynyt starttialueelle. Pelastuskajakki tuli hakemaan meidät sieltä järven keskeltä ohjasi huutaen oikeaan reunaan. Aikaa kului ja energiaa siinä hässäkässä. Säikähdin että nyt meidät hylätään kun toimitsija keskeyttää uinnin! Uin tämän ohjauksen jälkeen varmasti oman ennätyksen 200m matkalla ja maxhapot. Tajusin onneksi rauhoittua hieman. Kun viimein shokista selvisin lätkytin T1:n elämäni huonoimmalla im-uintiajalla 1:04! Ei hyvin alkanut kisa ajattelin. Oli viimeinen kerta kun luotan edellä olevan suunnistukseen.
Pyörä 180km
Pyörä lähti kuitenkin erittäin hyvin kulkemaan. Olin päättänyt vaikka mitä tapahtuisi en aja yli 210w teholla 5km lap aikoja. Ensimmäisen 30-40km aikana ohitin paljon väkeä sen jälkeen en yhtään ketään. Samassa hässäkässä ohitin omasta mielestäni kovimman kilpakumppanin Hollanin Michael Krijnen joka voitti 2019 M45 Euroopan Mestaruuden 9h ajalla. Ajattelin että nyt varmasti johdan M50 sarjaa:) totuus selvisi puolivälin paikkeilla kun Tuuli huusi että olet kolmantena 6minuuttia kärjestä! Ajoin yksin lähes 40km/h ja kaksi kaveria edessä?! Olin käynyt ennakkoon lähtölistan läpi eikä omasta mielestä siellä ollut kuin yksi haastaja Hollannin Krijnen. Kyllä siellä vaan oli ajanut kärjessä samassa ryhmässä Hollannin ja Tanskan kaverit ja joku kolmas tyyppi. Kevensin hieman tehoa viimeisen 30km aikana jotta pääsisin mahdollisimman hyvällä jalalla juoksuosuudelle. Pyörän aika oli 4:38 (39Km/h). Oli kokonaisuutena erikoinen IM-pyöräkokemus, kun ei ketään näkynyt missään ja tasaista suoraa painettiin jopa 30km. Ei tarvinnut paljon katsella eteenpäin.
Juoksu 42,2km
T2 huomasinkin että olin ajanut 99.9% leuka kiinni tangossa nimittäin selkä ja vatsalihakset olivat melko supussa. Minulta jäi muutama pidempi pyörätreeni tekemättä tuon jalkavaivan takia Reposaari-Ahlainen akselilla missä tarkoituksena oli juuri totuttaa selkä ja vatsa lihaksia pyörän päällä makaamiseen. Mutta ei se siinä haitannut, ajattelin että varmasti juoksen tuon kärki kaksikon kiinni. En ikinä juokse kellon kanssa vaan tunteella ja hengitysfrekvenssiä kuunnellen. Ajattelin ja samalla tuntemus minulla oli että juoksen ensimmäisen 7km kierroksen noin 4:05-4:10min/km vauhtia. Mutta jälkeenpäin katsottuna se oli 4:13-4:17 vauhtia. Ero ei kärkeen kaventunut. Kiersimme 6x 7km lenkkiä. Viimeiselle loopille lähdettäessä heitin jo pyyhkeen kehään ja kysyin Tuulilta tuleeko takaa ketään? Ei tullut, mutta Tuuli kannusti että olet alle 9:00h vauhdissa. Ei se kiinnostanut kun voittoa lähdin hakemaan. Maraton meni 3:12:06 (4:33min/km) ja loppuaika 9:02:31. MM-pronssia. Kaksi kaveria jotka edelleni ylsivät, eivät ole aikaisemmin tällaisiä suorituksia tehneet. Mutta niin kuin heti kisan jälkeen sanoin. Olen palannut podiumille.
Tämä ei todellakaan ollut mikään täydellinen vuosi. Mutta tämä oli vuosi joka antaa toivoa paremmasta niin itselleni kuin myös teille. Suomessa on tällä hetkellä erittäin kova triathlonin taso varsinkin AG ryhmissä ja hienoa nähdä myös Henrik Goesh miesten prossa. Meillä on 2 vuoden päästä koti MM-kisat Ironman 70.3 taistossa. Panostetaan siihen isolla tekemisellä niin liitto- kuin seuratasolla. Minä olen varmasti esikuva monelle. Teen kaikkeni että olen 2023 korkeimmalla korokkeella uudessa sarjassa M55. Mukavaa syksyn jatkoa kaikille. Kirjoittelen heti kun uusi kausi käynnistyy hetken päästä!
