Tuo otsikko sopii hyvin tähän hetken. Ote J. Karjalaisen biisistä, joka on yksi minun suosikki artisteistani. Noh, on tietenkin asioita jotka ovat muuttuneet. Olen ollut Konalla kaksi kertaa niin lähellä voittoa että ne tuntuvat nyt tällä hetkellä voittoina. Tarkoitan tällä sitä, ettei minulla todellakaan ole mitään pakkomieltä metsästää sitä ykköstilaa. Olen tällä hetkellä erittäin hyvässä kunnossa. Kaikki paikat ehjänä ja halu treenata ennallaan.
Nyt päästäänkin siihen tärkeimpään asiaan. Täytän tammikuun 22 pvä. 50v. Eli tässä ei enää olla mitään nuoria poikia. Tämän takia etenen pienin askelin eteenpäin. Minulla on viimeisen viiden vuoden tarkat datatiedot käytössä. Ja jos kävisi niin onnettomasti, että en pystyisi enää niihin arvoihin, peli on siltä osin halki poikki ja pinoon.
Nimittäin kilpailu ikäryhmän voitosta on tällä hetkellä maailmalla äärettömän kovaa touhua. Vaikka viime vuonna olin 49+ Konan ykkönen. Marginaalit on pienet. Sarjan 50+ voittajan ja minun väli oli alle 2min. Sillä ajalla hän olisi ollut viides 45+ sarjassa. Tosin tuo ranskalainen voitti seuraavan kilpailijan yli 15 minuutilla. Halusin tämän kertoa teille, ettette kuvittele et sinne vaan ja voitto kotiin. Se vaatii tinkimätöntä työtä, periksi antamattomia treenejä, kipua, toistoja ja väsymystä. Sinä jatkat kun muut lähtevät kotiin.
Nyt moni ajattelee onko tuossa mitään järkeä. Jos järjellä ajattelee niin ei ole. Mutta olen tunne ihminen ja rakastan tätä lajia ja kilpailuita. Jos en tekisi näin tuntuisi et jokin kuolisi minussa.
Kaikki riippuu nyt siitä että pysyn terveenä ja paikat ehjänä. Voittotaistelu tällä tasolla ei salli yhtään vammaa tai muuta sairastelua. Tämä oli alustus KohtiKonaa maailmaan. Ensi viikolla alustava kilpailukalenteri. Nyt mukavaa talvista pakkasviikkoa kohden. Se on morjens!!