Huom: Seuraava kirjoitus saattaa aiheuttaa mielitekoja, jotka voivat johtaa ties mihin.
Urheilu ja alkoholi eivät sovi yhteen. Tarkoitan nyt kilpaurheilua, penkkiurheiluun alkoholi sopii mainiosti. Kaitsu treenaa käytännössä joka päivä, enemmän tai vähemmän. Tunnin tai viisi tuntia, tai jotain siltä väliltä. Se vaikuttaa myös minun elämään, joten elän pitkälti saman kaltaista elämää, tosin ilman sitä treeniä. Moni ajattelee, että Kaitsu ei varmaan ikinä juo mitään. Se ei pidä paikkaansa, kyllä se saunakaljan juo noin kerran viikossa ja joskus talven pimeinä iltoina juodaan viiniäkin, ehkä pari kertaa vuodessa tosin. Paljon riippuu siitä, millainen treenijakso on meneillään. Voin sanoa että viimeiset pari kuukautta on ollut aika kuivakkaa alkoholiosastolla. Teemme syksystä kesän alkuun myös töitä joka viikonloppu lauantaina ja sunnuntaina, joten viikonloppuina tapahtuvat juhlat sun muut jätetään ihan mielellään väliin. Jos sunnuntaina on aina herätys kello kuusi aamulla, ei paljon kiinnosta lähteä lauantaina pikkujouluihin.
Alkoholi hidastaa palautumista. Ihmisen elimistö on sillä tavalla fiksu, että pistää asiat tärkeysjärjestykseen. Jos kropassa on treenaamisesta kertyneitä kuona-aineita kuten laktaattia, maksa alkaa käsittelemään sitä jotta saadaan huonot systeemit pois verenkierrosta. Kunnes.. urheilija juo oluen ja tämä prosessi pysähtyy, sillä kehoon on tullut kovempi myrkky joka hoidetaan ensin pois. Etanoli. Olemme tulleet tulokseen tässä viime vuosien aikana, että yksikin olut illalla vaikuttaa unen laatuun ja sitä kautta palautumiseen. Ollaan mitattu tätä Kaitsun hienolla Emfit QS-laitteella joka analysoi yöunen laatua. Valitettavasti ne saunakaljat on siinä aamuisessa palautteessa näkyneet mm. korkeampana sykkeenä, ja heikompilaatuisena unena. Joskus olut on kuitenkin paikallaan, sillä se vaan on niin hyvää! Itse juon olutta juuri siksi että tykkään siitä mausta. Voisin elää loppuelämäni ilman viiniä, mutta oluesta en kyllä luopuisi.
Kun Kaitsu sai paikan tähän Hawain kisaan, ilmoitin heti, että nyt menen vihdoinkin Kona Brewing Companyn panimokierrokselle. Viime kerralla kävi nimittäin niin, että olisimme menneet, mutta ei tajuttu ilmoittautua etukäteen ja kierros olikin jo täynnä. Siihen jäätiin panimon pihaan seisomaan ja todettiin että ei voi mitään. Tällaiset turistijutut kun sopivat ohjelmaan juuri sinä yhtenä päivänä kahden viikon aikana. Täällä ollaan ensisijaisesti kilpailemassa, ja kaikki asiat tehdään kisapäivän ehdoilla. No tällä kertaa katsottiin etukäteen mikä on SE päivä, kun ollaan turistina, ja varasin meille netistä Kona Brewing Co-panimokierroksen. Kysyin vielä varmuudeksi monta kertaa: haluatko nyt ihan varmasti mukaan? ja Kaitsu näytti itselleen vihreää valoa.
Kona Brewing Co on pieni panimo, joka sijaitsee Kailuassa ihan kisakeskuksen vieressä. Panimo on perustettu vasta -94, ja on saavuttanut menestystä ja suosiota myös maailmalla. Näitä oluita juodaan 36 eri maassa. Kahta laatua löytyy myös Suomesta. Panimo valmistaa suosituimpien merkkiensä lisäksi pieniä eriä sesonkioluita, joita myydään vain Hawailla. Heillä on toiminnassa myös hieno periaate ekologisuudesta ja paikallisen luonnon kunnioituksesta ja suojelusta. Mutta ennen kaikkea he valmistavat todella hyviä oluita joissa löytyy saarten omaleimaista aromia. Miltä maistuisi vaikkapa hedelmäinen vehnäolut Wailua Wheat, jonka panemiseen on käytetty trooppista passion hedelmää, maku humalalla viimeistelty sitruksen makuiseksi? Niin hienolta, voin sanoa.
Vähän ollaan ihmetelty miten on mahdollista että Suomessa myydään Konalla tehtyä bisseä? Eihän se ole kovin ekologista että tuodaan keskeltä Tyyntä Valtamerta jotain lasipulloja Eurooppaan? No ei ne tuokaan. Nyt selvisi että heillä on kumppanuuspanimoja jotka valmistavat mantereella pullotettavat oluet. Ja Konan panimo tekee vain tynnyrit jotka juodaan Hawain saarilla.
Panimokierroksia tehdään joka päivä, kaksi kertaa päivässä. Me oltiin klo 10:30 kierroksella, ja kierros oli täynnä 20hlöä. Kierroksella esiteltiin oluen valmistusprosessi, mutta muutama kohta meni kyllä minultakin ohi, sillä panimosanasto enkuksi ei ole niin hyvin hallussa. Mutta ei se mitään, ei ne japanilaisetkaan varmaan tajunneet mitä opas kertoi. Oluen valmistusprosessi on samanlainen ympäri maailman, joten sujuvasti kuuntelimme kuinka ohramaltaat mäskätään ja vierre kypsytetään ja humaloidaan, lisätään mausteeksi vielä himppu sitä ja toinen tätä. Näin on tehty jo tuhansia vuotta, onhan olut maailman kolmanneksi suosituin juoma veden ja teen jälkeen.
Lopuksi ohjelmassa oli kierrokseen kuuluva Beer Tasting, eli maistelimme neljä eri olutta panimoravintolan terassilla. Nyt tulikin tiukka paikka. Nimittäin Kaitsuhan on täällä urheilemassa, eikä millään baarireissulla. Varmaan tiedätte mitä se tarkoitti minulle. Kohtaloni oli juoda myös Kaitsun oluet. No kyllä se kaikkia maistoi hörpyt, mutta pikkutuoppi siirtyi sen jälkeen minulle. Maistoimme kärkeen kaksi sesonkiolutta: Tutu’s Dunkelin, eli Mummon Dunkelin, vahvasti maltaisen lagerin. Seuraavaksi pöytään tuotiin Pedaler’s Pilsner. Panimo valmistaa tätä tsekkityylistä pilsneriä joka vuosi tähän samaan aikaan kunnioittaakseen pyöräilyonnettomuudessa kuolleen työntekijänsä muistoa. Sitten maistoimme vielä Kua Bay IPAn ja maistelu päättyi tummaan ja aromikkaaseen Black Sand Porteriin. En voi valittaa, hienoja juomia, joita ei saa missään muualla. Näitä kun ei viedä mantereelle.
Tässä hommassa sammui jano, mutta tuli nälkä. Ei hätää, panimolla on tosi kiva ravintola johon siirryttiin helteiseltä terassilta sisätiloihin. Meinasi leuka loksahtaa auki, sillä paikka oli ihan täynnä, rokki soi ja jengi juo bisseä, oli perheitä syömässä ja muutenkin hyvä sutina. Ja kello oli vasta 11:30! Vapaa pöytä löytyi, ja tilattiin pepperoni-pitsa puoliksi, Kaitsulle kolaa ja itse otin pitsan seuraksi Hanalei Island IPAn, jossa maistuu trooppinen passionhedelmä, appelsiini ja guava.
Voin suositella lämpimästi tutustumista Kona Brewing Companyyn jos olet täällä Konalla. Panimokierros maksaa vain 10$, mutta varoitan että sen päälle saattaa matkamuistomyymälään sujahtaa muutamat kympit lisää. Ja jos et halua panimokierrokselle, mene ihmeessä siihen ravintolaan syömään. On iso varjoisa terassi ja kivat ilmastoidut sisätilat. Ruoka oli todella herkullista, ja tarjolla on vaikka mitä herkkuja. Hintataso passeli, esim medium-pitsa maksoi 16$ ja oli puoliksi ihan riittävä. Jos et juo olutta, on ihan ok juoda colaa, no big deal.
Ja sitten kotijoukot Suomessa. Jos nyt oluen himo yllätti, menkää Prismaan tai ehkä S-markettiinkin. Suomesta saa kahta laatua Kona Brewing Companyn oluita: Big Wave ja Longboard. Jos valitset vain toisen, ota Big Wave, siinä maistuu se Liquid Aloha 🙂
