Moi,viime kertaisesta blogikirjoituksesta onkin kulunut jo tovi. Kaikestahuolimatta triathloninto ja treeni-ilo ovat säilyneet ennallaan.Aloitankin heti hehkuvin poskin kirjoittamaan kahdesta kaudenkovimmasta kisasta, Tristar Estoniasta ja Göteborgin TjörnTriathlonista.

TRISTAR ESTONIA

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna suuntasi Trekin kohti Viron Otepäätä. Tristrarissa matkat olivat hieman erikoiset.111 kilometriin sisältyi kilometri uintia, 100 kilometriä pyöräilyä ja 10 kilometriä juoksua. Osallistujalistalta löytyi tukku huippu triathlonisteja. Oli hieno päästä vierestä kurkkaamaan, miltä maailman parhaat prot näyttävät..Järjestelyt olivat omaa luokkaansa ja kannustus etenkin pyöräreitin jyrkimmissä ylämäissä uskomatonta. Meteli oli sen verran korvia huumaavaa, että lähes pystysuoraa rinnettä ei yksinkertaisesti kehdannut olla kipuamatta täysillä. Mäen jälkeen palautteluun menikin sitten liian monta minuuttia, mutta oli fiilis sen arvoinen..:)

Kisa oli alusta alkaen hieman hankala. Uintistartissa jäin pahasti ruuhkan puristuksiin ja tuttu paniikki valtasi mielen. Muutaman minuutin haukonnan ja rintauinti rimpuilun jälkeen kärki oli kadonnut näkyvistä. Kulutin kilometrin uintiin noin 16 minuuttia ja rantauduin vasta seitsemäntenä.

Pyöräilyn ensimmäinen mäki ei naurattanut. Sasin keväisiä kipuamisia tuli ikävä. Puolessa välissä minua alkoi jopa hymyilyttämään. Ei voi olla totta, tämä oli varmaan joku vitsi. 38 asteen helle ja valloitettavana ylämäki, jollaista en ollut ikinä edes harjoituksissa kivunnut. Eikä lysti suinkaan tähän loppunut. Matkan varrelta löytyi niin pitkän pitkiä nousuja kuin pieniä, mutta perkuleen pystysuoria kukkuloita ja kovavauhtisia 90 asteen käännöksiä sisältäviä alamäkiä.

Pitkä, hidas ja tuskainen uupuminen sinetöityi, kun toiselle 33 kilometrin lenkille kaarrettaessa otin kisan ainoalta juomapisteeltä vaingossa kaksi pullollista kokista. Tunti porottavassa auringonpaisteessa ilman vettä ja geelejä alkoi horjuttamaan jo polkiessa. Pyöräilyn ja paahteen päätteeksi olin kuitenkin noussut kolmanneksi.

10 kilometrin juoksuun lähdettäessä Ursula ja Tiina B saivat tosissaan jännittää, pääsisinkö maaliin saakka. Muistikuvia juoksusta ei oikein ole. Hämärän rajamailla tallustelusta muistan, kuinka kyllä pysähdyin ohjeiden mukaisesti jokaisella juomapisteellä, mutta kaadoin vesimukillisia vain päälleni.. Ei ollut ihme, että järjestäjät ottivat minusta kipin kapin kopin maaliviivalle rojahtaessani. Pääsin välittömästi asiantuntevaan huoltoon; vettä, vettä, vettä, kylmää,kylmää.. Ei mennyt kuin muutama(?) minuutti ja pääsin iloitsemaan elämäni rankimman kisan maaliintulosta. Loppusijoitus oli neljäs. Jos koutsi olisi ollut juoksureitin varrella komentamassa palkintopallin oikea reunapaikka olisi ollut varma. Jäin kolmossijasta muutaman minuutin..Vieläkin harmittaa :)

TJÖRN TRIATHLON, GÖTEBORG

Koska kisakipinä ja kova kunto eivät millään meinaa helpottaa, päätin viime viikonloppuna lähteä fiilistelemään Göteborgissa järjestettyyn TjörnTriathloniin. Myös hyvien ruotsalaisten ystävien tapaaminen houkutteli lähtemään matkaan.

Kisa käytiin Tjörnin upeissa, aavistuksen tuulisissa, saaristolaismaisemissa. Tunnelma ja järjestelyt olivat jälleen mahtavat. 1.9 kilometrin uinti puikkelehti meressä rantakallioiden ja vesikasvillisuuden välissä. Kroolasin uinnin ennätysaikaan, 25.5 minuuttia. Matka taisi olla alimittainen, mutta uin mä silti pirun lujaa :)

Lähdin 90km:n pyöräilyosuudelle kolmantena ja ohitin edellä menevät helposti. Ajelin kaksi ensimmäistä kierrosta ihmeen maltillisesti sopivan vauhdikkaassa peesissä. Kolmannella kierroksella Trekki kuitenkin karkasi käsistä. Huomasin kakkosnaisen ohittavan minut ihan liian ylpeänä ja päätin pysyä kyydissä mukana. Viiden minuutin pyristelyn jälkeen tajusin onneksi antaa periksi. Camilla on kuulemma maan parhaita pyöräilijöitä :) Pyöräaikani oli ihan hyvä, 2tuntia25minuuttia.

Juoksun ensimmäinen puoli kilometriä oli järkytys. En voinut uskoa, että heti alkuun joutuisin kipuamaan kylän korkeimman nyppylän huipulle. Jos tiedossa olisi taas pelkkää ylä-ja alamäkeä, sanoisin triathlonsopimukseni irti. Mä inhoon ylämäkiä!!!!!! Onneksi reitti oli muuten tarpeeksi tasainen. Ensimmäinen ylämäki hermostutti niin paljon, että ajattelin juosta loppukierroksen lujempaa kuin koskaan. Päätin, että yllätän valkun totaalisesti ja juoksen 21 kilometriä alle 1.30. Ja kun sykemittarikaan ei toiminut, saatoin kipittää ihan huoletta niin paljon kuin pohkeista pääsin.

Vauhti ei hyytynyt missään vaiheessa(paitsi siinä yhdessä typerässä ylämäessä). Vaikken ihan alle 1.30 päässytkään(1.32), olen tosi tyytyväinen niin juoksuun kuin muuhunkin kisaan. Aika parani Joroisilta 10 minuuttia. En ikinä olisi uskonut, että tänä kesänä puolimatkan loppuaika olisi 4.25.30 :)

Loistava triathlonkausi on mukava päättää tähän. Olen kyllä tosi tyytyväinen ja treeni-intoa on jo nyt vaikka kuinka ja paljon. Kiitos kaikille uskomattomasta tsemppauksesta! Ja valkulle erityiskiitos rohkeudesta, luottamuksesta ja lujasta uskosta.

-V

Nokian kisasta on muutama viikko vierähtänyt palauttelun merkeissä. Myös valmennettavien kausi alkaa olla paketissa. Elokuun loppu huipensi kilpailukauden, kun Aqua Plussan valmennustiimistä kuusi urheilijaa menestyi hienosti Ruotsin turneella. Valmentajana olen erityisen tyytyväinen siihen että heti ensimmäisellä kilpailukaudella lähdettiin niin rohkeasti ulkomaille kilpailemaan. Sieltä sitä parasta kokemusta ja rutiinia saa.

Venlan menestys on saanut huomiota niin mediassa kuin kanssakilpailijoissa. Syy menestykseen on yksinkertainen, suunniteltujen harjoitusohjelmien toteutus onnistui 99% ja harjoittelu oli ammattimaista. Harjoitustunteja tuli vuodessa 650h. Joten paljon on vielä varaa nostaa harjoitusmäärää. Edelliseen vuoteen tuli 100h enemmän treeniä josta uintia oli 50h. Se näkyi kehityksessä ja tuloksissa.

Training Camp III pidetään jälleen Nokialla syyskuun lopussa 24.-26.9 pe-su. Pääpaino on laadukkaissa harjoituksissa ja harjoitusohjelmien suunnittelussa sekä tehtyjen harjoitusten analysoinnissa. Tomppa on taas mukana kuvioissa valmentajan roolissa. Muutama paikka on vielä vapaana, joten kiinnostuneet kilpatason triathlonistit voivat ilmoittautua minulle sähköpostilla Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen

Tästä se taas pikkuhiljaa käynnistyy, ja ennen kuin huomataan, kevät on taas edessä. Mukavaa ja leppoisaa syysharjoittelua!

Det glider in…

Terveisiä rekkakannelta laskiämpäri kainalossa, noh, niin se sitten meni, mutta asiaan:

Lautta satamassa 6.30 ja Oton startti 8.30, kiirettä piti, nyt on kaikki valmista, vein vielä juomapullon Oton pyörään, ei itse ehtinyt, on jo meressä verraamassa, hyvältä näyttää, alkaa jo olla kokemusta tuollakin lopilla näistä hommista, vartoilee starttia aivan paalupaikalla. Minuutti starttiin ja nyt pamahtaa, vesi kuohuu ja kova on poikien vauhti, nyt itse ottaman lämpöjä, juoksen polkua uimareitin vieressä, spurttia ja kevyttä, kyllä on hyvä fiilis, takareidet ei kiristä, tästä tulee hyvä päivä, en erota missä Otto on, toivottavasti pysyy kärjen peesissä ja pyörällä sitä ei jätä kukaan, ainakaan ruottalainen, on se niin kova loppi.  Odottelemaan, kärki tulee vaihtoon, 20 minuuttia kulunut, missä Otto, ei näy, mitä ihmettä, onko se jäänyt kalaan vai kylpemään, sais jo tulla, kristus menee aikaa, miksei se jo tule, tuolla vilkkuu punainen Speedon puku, verkkaiselta näyttää, onkohan se terve, pitää kannustaa eikä kysyä missä kuppasit, Erja on opettanut, hyvin menee vaihto. Omat lenkkarit pyörän viereen, märkäpuku päälle ja veteen, kristus on se kylmää, +16 astetta, onneksi henki kulkee, vesi on sameaa ja öljyistä, rannassa jotain horsmaa, tämän näköisessä vedessä elokuvassa syvyydestä tuli kerran joku karsea hukkunut pitkätukkainen nainen ja vei tyypin syvyyksiin, saa nähdä miten tänään käy. Verra jää lyhyeksi, on kylmää, laiturille odottamaan, antaa muitten palelle, minuutti aikaa ja ryhmityn vasemmalle puoleenväliin, pamahtaa ja matkaan, hyvin lähtee, joku monottaa lasit täyteen vettä, sen verran näkee että ryhmässä ollaan, korjaillaan myöhemmin, hyvin menee, henki kulkee, ei vingu ja kukaan ei ui päälle, kyllä tämä tästä. Uin vasenta reunaa, on tämä pitkä matka, yritä saada vauhtia, ei näe mutta ryhmässä ollaan, jumalauta, ohitan muutaman tyypin, onpa erikoista, tuolla on kyllä hassu keltainen lakki ja hirveän iso pää, äiti on opettanut että ei saa tuijottaa, tai nimitellä, pitäisiköhän kysyä, hur står det till koska ei voi kysyä hur går det koska jätkä ei liiku, jumalata se onkin poiju, mä olen oikeassa laidassa, miten mä tänne jouduin, huomasikohan kukaan, pää vaan syvälle veteen ja vauhtia, on tämä pitkä matka, milloin käännytään, nyt puoliväli ja vauhtia, ei nouse, ei tämä taaskaan suju, pitäisiköhän opetella uimaan tai lopettaa laji, ei tässä iässä opi, vauhtia, Otto karkaa, älä itke, ole mies ja taistele ja ui, maha ruopii pohjaa, ajoin karille, on tämäkin kokemus, mitä säännöt sanoo, saakohan juosta, ei saa, syvemmälle ja ui, tuolla on viimeinen poiju, sinne ja sieltä rantaan. Katson taakse, parisataa vielä vedessä,  olen puolessavälissä porukkaa, mitä ihmettä, onko nämä näin huonoja, vai pitääköhän ne kokousta siitä, onko kylmä vesi tasapuolista kaikille, ruotsalaisiin  ei voi suhtautua vakavasti Nousiaisen Vadelmavenepakolainen-kirjan lukemisen jälkeen.

Märkäpuku pois, Garmin käteen, lasit, kypärä, irtohihat ja kengät jalkaan, nyt alkaa kisa. Tripla-annos geeliä ja vettä päälle, nyt vauhtiin, hyvä asento, ja vauhti alkaa lähestyä neljääkymppiä ja pulssi on 170 kuten pitääkin,  suojatiellä heiluu punainen lippu, pitävät ihmiset pois, murjaani ei usko vaan änkeää eteen, karjaisen täysiä, hyppää metrin takaisinpäin, oppipahan, ei kaikkien kotimaassa ole suojateitä, olipa ilkeästi sanottu, ei tarjahalosten hyväksymä kommentti, ei tässä hymistelyä kaivata vaan adrenaliinia, nyt kisataan voitosta, tulee paha mutka ja toinen, näissä nopeus tippuu, ei uskalla ajaa aeroasennossa, mikä korttelikisa tämä on, tehty temppupyörille, nyt onneksi suoraa ja vauhtia, selkiä ohitetaan jatkuvasti. Eikö Göranilla pyörä kulje, on taidettu istua koulutaksin kyydissä, nyt on maksu paikka,  Strandvägeniä mennään, japanilaiset kuvaa, ja taas kivetystä ja mutkaa, pakko laskea vauhtia., mutta ohi mennään edelleen. Vauhtia lisää ja sukelletaan Slusseniin, sinne 70-luvulla moni Sallan metsuri sukelsi työnhakureissullaan, sinne jäivät,  mutta minä nousen ja ohitan tällä kertaa Matsin, ihanaa, kohta alkaa Västerbron nousu, päällä vauhti vielä 25, pulssia en edes näe, alamäki alkaa,  kaksi kuittaan ennen kuin reitti kapenee, kolmas ei anna ajolinjaa, make my day, odotan että levenee, kaveri kyyristyy eikä polje, nautin virheestä sekunnin kymmenyksen, neljä polkaisua ja olen viisi metriä edellä, aah, tulee tiukka mutka vasemmalle, pakko kantata, poljin ylös, rengas pitää, taas kivikkoa, sitten suora ja täällä päästään vauhtiin, selkiä poimitaan, mitä pelleilyä tämä on, missä kovat pyöräkuskit on, kaikki on vaan parempia uimaan, ja menneet tästä ajat sitten. Kääntöpaikka on mennä  pitkäksi, mutta taas mennään ja samaa reittiä takaisin, Västerbrolla joku ohittaa putkelta polkien jollan italialaisella unelmalla, maksun paikka on alamäessä, kaveria ei sen koommin näy, taisi lopettaa ja lähteä kotiin, oma vika. Toinen kierros alkaa hyvin, nyt on reitti tutumpi ja mutkiin voi mennä pikkuisen lujempaa, takana hurisee, taasko moottoripyörä, ei joku Pelle Svensson ohittaa, takakiekko hurisee, jumalauta onpa paksut reidet, yhtä paksut kuin haluaisin mun hauisten olevan, isken 10 metrin päähän peesiin, onpa hulppeaa kyytiä, nyt mennään, en pysy, mene Pelle, kuittaan sut paksujalka sitten juoksussa, en olisi edes halunnut pysyä peesissa, fan. Muita en päästä, enkä päästäkkään. Vihdoin vaihtoon, neuvotaan löysäämään pari viimeistä kilsaa ennen juoksua, höpö höpö, lisää vauhtia, pyörä telineeseen, lenkkarit jalkaa, Garminille eri mode  ja vauhtiin, Erja ja lapset kannustaa, tuntuu hyvälle, jumalauta, reitillä Otto huutaa: Hyvä Petukka, onko se jo maalissa, ja mä vasta aloitan juoksun, häviän 45 minuuttia! Ai niin, se lähti tunti ennen, on jätkällä jännät paikat, seuraa miten voitto lipuu käsistä Petukalle. Raskasta on, mutta tähän tottuu, pulssia en edes katso, on kuitenkin 170, onkin 171, mutta sille sama, jalat on raskaat, tyyppejä lappaa ohitse, mistä nämä tuli,  mutta kyllä ne siitä kevenee kolmen kilsan jälkeen, käännös ja sepelitietä ylämäkeen, olisin halunnut asfalttia, varmaan puiden jälkeen vielä vastatuuli, niin onkin, nyt ne kostaa, pää ylös ja lantio eteen, mene vaan täysiä. Eka kiekka takana, Erja ja lapset kannustaa, Ottoa ei näy, joku yrjöää, mitä remusi laivalla koko yön, ehkä eri porukkaa, kolme kilsan jälkeen kevenee,  nyt mennäään täysiä, henki kulkee ja jalat tottelee, pulssia ei tarvi katsoa, joku kramppaa, ohi menee joku Gebreselassie ja perässä Frank Shorter, ainakin valkoinen lippis, voivat olla lapsenlapsia, menkööt, jos on niin kiire. Edessä Microsoft-takamus, pakko mennä ohi ja jättää kaveri buuttailemaan, mulla kaksi iMacia, ensi vuonna pitää kysyä sponssia. Stockholm Triathon-paita juoksee edellä maalisuorat, vastamäessä iskee peesiin, kiero huonokuntoinen ruotsalainen, yleisö kannustaa, hyvä meininki. Erja kannustaa, vielä seitsemän minuuttia Oton aikaan, matkaa viisi kilometria, paha yhtälö, näinkö tässä käy, nyt maksetaan uinnista ja heikoista jaloista.  Kolmas kierros, ei ihme että Kaitsu lopetti, paska laji, pitkään sillä meni ennen kuin tajusi, taidan lopettaa, tuntuu pahalta, muista mitä Seppo Räty sanoi, jaksan ja jatkan, takasuoralla krampataan ja yrjotään kilpaa, pitäisköhän kysyä hur mår du, onko mamman lilla Göran lite sjuk, kannattaisko treenata, paksujalkaa ei näy. Viimeinen kierros, kaksi pientä vaaleatukkaista ruotsalaistyttö kannustaa, naurattaa kun muistelen Vadelmavenepakolaista, on tämä pelle kansa, vauhtia ja tuntuu hyvältä, en ota vettä, pidä tunkkisi, lennän, kello piipittää neljän minsan kilsavauhtia, aah, ei taida riittää, kaksi Stockholm Triathlon-paitaa ohittaa, jumalauta, iskevät peesistä, en ehdi rytminvaihtoon, toisen kuittaan, pääpukari ehti livahtaa, olisi pitänyt kampata, nyt maaliin, aika,  2.27.  Tuntuu hyvälle, hyvä kisa, ihanaa, saipa taas maistaa lääkettä. Pari syvää hengitystä ja Erjan luokse, lapset onnittelee, missä Otto, M19 palkintojenjako alkaa, mies ykköspallilla, menen, onnittelen, nostan Oton käden ylös, pelissä ei jäänyt mitään epäselvää, tämän Kaitsu tiesi jo marraskuussa, minä helmikuussa, kun Triathlonleirillä Otto tipautti minut paritempokisassa peesistä, ei mitään jakoa, Otto on Kuningas, minä olen apukuski, mutta hyvä oli kisa, olo on hyvä.  Mukavia nämä ruotsalaiset, terveisiä vaan Göranille, Matsille ja Pellelle. Kisat pitää ottaa aina tosissaan, muttei ikinä vakavasti...

Oton startti

Keskellä Petri tähystää, onko kääntöpoiju noin kaukana?

Petrillä valkoinen uimalakki

O for Oksman ja nyt pölkyt baanalle...

Otto on ykkönen, ja tietää sen...

Petukka maalissa, kaikki pelissä, tänään se ei riittänyt

Eläköön kuningas!

Kisakausi on nyt takana, yhtenä tavoitteena oli selvitä Joroisten puolikkaasta, ja ihan kohtalaisestihan se meni.  Päätavoite eli Titaanien taistelu-nimellä markkinoitu perheen kuninkuuskisa käytiin Tukholmassa Olympiamatkalla, ja lopputulos oli yksiselitteisesti Oton voitto.  Kisa on käyty, vedonlyönnin tulos on selvä.  Ennen olin AP-ryhmässä, nyt olen PA-ryhmässä.

Kiitos Kaitsulle hyvästä valmennuksesta, AP:n ja triathonkoulun jäsenille treeniseurasta ja kannustuksesta, TT226:n Markolle, Mikolle, Repalle ja muille harjoituskisojen ja kisojen järjestämisestä. Lämpimät kiitokset Erjalle ja lapsille kannustuksesta ja huollosta. Ennen kaikkea kiitos Otto kovasta, liiankin kovasta, vastuksesta ja motivoinnista.  Annoit voimaa harjoitella ja yrittää, silloinkin kun ei muutoin olisi jaksanut.

Olemme Otto treenanneet AP:ssa yhdessä noin vuoden, sinä aikana olet noussut  nuorten kansalliselle kärkitasolle. Harjoittelun sivutuotteena olet skalpannut Irokeesin, mutta voit olla varma, että oma skalppisi on haluttua tavaraa. Urheilussa tarvitaan lahjakkuutta, mutta ilman kovaa työtä tuloksia ei synny, lahjakkaita ne ovat muutkin.  Tästä eteenpäin kova työnteko ratkaisee…

Katsoin harjoitusohjelmaa, tämän päivän kohdalla on viiva, onkohan Kaitsulla muste printteristä lopussa? Pitäisiköhän käydä verraamassa uintia, jos vaikka harjoittelisi uimaan suoraan silmät kiinni, tai sitten treenaisi starttia lastenaltaassa kovimmassa ruuhkassa, ottaisi kumiankan isoimmalta lapselta ja yrittäisi uida karkuun. Eihän tästä pelleilystä mitään tule, nyt pitää alkaa treenaamaan…