Näin lukee minun ja kaikkien The Championship Samorin sarjojen voittajien kisalippiksissä. Itselle osallistuminen kisaan oli ihan viime päiviin saakka vaakalaudalla. Sitkeä flunssa ja kurkkukipu pitivät otteessaan liki kaksi viikkoa. Mutta pääsin kuin pääsinkin lähtöviivalle.
Slovakiassa oli helleaalto päällä kun saavuimme keskiviikkona kisapaikalle. Ja helle jatkui kisapäivään saakka. Lämpötila oli n30c ja muutenkin tuuleton päivä. Tämähän oli hyvä yhtälö kun meillä täällä kotimaassa ollaan juuri päästy nollan yläpuolelle:)
Sitten kisaan. Itsellä ei ollut mitään erityistä kisataktiikkaa kun lähes kaikki kilpakumppanit oli tuiki tuntemattomia. Pari tuttua toki, mutta en tiennyt heidän nykykunnosta mitään. Eli perusmätöllä mennään alusta loppuun olinhan kuitenkin toipilastilassa.
Uintistartit tapahtuivat aaltolähtöinä ja vesistartteina. M40-49 oli koko porukan viimeisenä. Luvassa oli siis jälleen kerran paljon ohitettavia. Sain hyvän startin ja pääsin kärkiryhmän mukaan. Tonavan vesi oli niin sameeta että peesaminen oli hyvin haastellista ja takaisinpäin tultaessa putosin n30sek ykkösryhmästä. Mutta sain heti Tuulilta tietoa T1 jälkeen tietoa että olen kolmantena sarjassani.
Pyörä lähti mukavasti kulkemaan mutta pari pykälää tavoitewatteja alemmalta tasolta. Tämä oli tietoinen päätös. Ajoin täysin yksin koko pyöräosuuden mutta ohiteltavia kyllä riitti. Reitti oli nopea ja tasainen. Ainoa hidastava tekijä oli myöhäinen lähtöryhmämme joka joutui Tonavan vallin kapean pyörätien ajamaan pystyasennossa (n11km) saavutettuamme hitaampia lähtijöitä jotka olivat lähtenee puoli tuntia aikaisemmin. Mutta tiesin että kaksi edellä olevaa kaveria on samassa tilanteessa. Tuloksia kun katsoin kärkikolmikkomme oli ajanut lähes sekunilleen samat ajat. Pyörältä palattuani olin edelleen kolmantena, mutta vain 20sek kakkosmiestä perässä ja 2min20sek kärkeen. Eli homma hallussa.
Juoksuosuus. Talutin pyörän T2 ja saman tien tiesin että nyt tulee muuten kuuma juoksu. Kaiken näköisillä reiteillä olen juossut, mutta kyllä tämä oli vailla vertaansa! X-Bionic Sphere on uniikki urheilukeskus, ja reitti sen mukainen 🙂 Juostiin esteratsastuskentän nurmikkoa, hevosten laukkarataa, Tonavan vallia ja jos jonkinlaista kippuraa. Reitti oli tasainen mutta vaativa siinä kuumuudessa. Tämän sai kokea myös kaksinkertainen Olympiavoittaja Lontoosta ja Riosta, Alistair Brownlee kesti puolimatkan kyytiä 7km..
Itsellä juoksu oli helppo, ehti jopa kikkailemaan:) Ohitin kakkosen heti vaihtoalueen jälkeen ja sain tiedon että ero on 1:45 kärkeen ja näinkin tämän saksalaisen kaverin kun kohdattiin. Oli pitkä kaveri ja vertasin miehen juoksua Artun juoksuun joka oli lähtenyt 10min aikaisemmin. Näin että saksalaisesta ei ole minulle vastusta, juoksi Apaa hitaammin ja huonolla tekniikalla. Pian sainkin tiedon, että eroa oli enää alle minuutti, joten helpottuneena tiesin ettei tänään tarvi taistella. Niinpä hyvödynsin tilanteen, ja kokeilin millaista kyytiä pystyisin juoksemaan jos olisi tosi kyseessä. Otin eri maastokohdissa lyhyitä vetoja ja tunnustelin miltä ne tuntuisivat jos kaikki olisi pelissä. (Tähän on pakko lisätä: Älä ota mallia minusta vaan juokse tasaisesti kun kisaat). No saksalainen tuli ohitettua ja juoksin maaliin voittajana. Aina se yhtä hyvältä tuntuu, ihan sama miten sen tekee. Tämä oli tällainen voitto ja olen todella tyytyväinen. Maalissa Saksan mies tuli kysymään kuka oikein olen? Hän itse kisaa vain puolimatkaa, ja oli 2015 IM 70.3 MM-kolmonen. Nyt hän oli ensimmäistä vuotta 45-sarjassa.
Sitten kilpailukeskukseen. Tämä ansaitsee ihan oman kappaleen. On vaikea kertoa minkä kokoinen X-Bionic Sphere on. Jotain kertoo se, että juoksulenkki 7km pyöri alueen sisällä. XBS on Slovakian Olympiakeskus, mutta voin olla varma että raha tulee jostain muualta kuin Slovakian valtion budjetista. Paikka rakennuksineen on aivan viimeisen päälle upea sisältäen valtavan hotellin, urheiluareenat, uimahalli-maauimala-kylpylän, voimisteluhallit, kuntosalit ja useita suorituspaikkoja hevosurheiluun. Se onkin se kovin juttu tuossa paikassa. Oli jopa hevosten vesijuoksualtaat ym. mitä ei päässyt edes näkemään tarkan vartoinnin vuoksi. Paikka on näkemisen arvoinen. Nyt oikeasti suomalaiset! Ottakaa Turusta niitä paikkoja tähän kilpailuun jos saatte, ette pety. Maana Slovakia on edullinen jos ei asu tuolla XBS-hotellissa 🙂 Bratislavasta on Samoriniin 16km matkaa, mutta tieverkko hieman hitaanpuoleinen eli saattaa ruuhkassa vierähtää aikaa. Wienistä ajaa alle tunnin Bratislavaan, josta kannataa valita hotelli kaupungin laidalta josta pääsee Samoria kohti helposti autolla. Challenge organisaatio on panostanut tähän kilpailuun ja onnistunut hyvin. Toivon todella, että kisassa on ensi vuonna vähintään tuplamäärä osallistujia. Niitä meinaan mahtuu sinne vaikka 10.000 🙂
Muutenkin kisareissu oli onnistunut. Mukana oli Aqua Plussasta Arttu ja Johanna, molemmat tekivät hyvät kilpailut. Apalla ei ollut mitään paineita, ensimmäinen ulkomaan mestaruuskisa ja upea sija 15. M35-39. Johannalla ensimmäinen onnistunut hellekisa, vaikka pohje vähän vauhtia veikin. Oli uinnissa krampannut ja haittasi tietysti juoksussa ponnistusta. Mutta hopeaa tuli, voittaja olikin kova nainen joten hyvä taistelu. Nämä naiset kohtaavat varmaan Konalla seuraavan kerran. Oli hienoa että Suomeen tuli kolmaskin mitali kun Setolan Tero nappasi hopeaa M35-sarjasta.
Tein aika nopeasti kisan jälkeen päätöksen, että en halua kuluttaa energiaa kilpailemalla ennen Konaa. Teen vain Aqua Plussan supersprinttejä kesällä. Aion nyt harjoitella ja nauttia näistä viimeisistä kuukausista ennen Konaa. Koska siellä ei sitten kikkailla. Nyt lepoa tämä viikko ja sunnuntain blogissa tulee seuraavan kuuden viikon rytmityksestä. Tsemppiä kisakauden alkuun, nyt se Suomessakin käynnistyy toden teolla!
