Tuolla Atlantin toisella puolella tämä päivä on ehkä pikkuisen isommassa asemassa:) Noh, hyvä yhteensattuma ja hauska sellainen. Mutta asiaan. Noin 24 viikkoa on treenattu tunnollisesti, että olisin valmis tuohon viimeiseen kovaan 12vko.n ironmanjaksoon. Viisastuneena keventelin vielä huolella kesä-heinäkuun vaihdetta, sekin tuntui näin jälkeenpäin ajateltuna oikein hyvältä ratkaisulta.
Minulta on kyselty että mitä nyt muuttuu tähän viimeiseen jaksoon kun muutenkin treenaat niin hitosti:) Olen kaikille vastannut samalla tavalla KAIKKI! Laitoin tuonne FB.n puolelle yhden perusviikon rytmityksen ja tunnit elokuun lopulta 2015. Oli muuten vielä sellainen viikon lopetus ettei ihan heti unohdu. Ajettiin Tommin kanssa 180km 4:48 ja sen päälle juoksin vielä kympin 40min. Oli muuten vielä viime kesän kuumin päivä. Mutta sitä olin sanomassa. Että näin ne muuttuu. Nyt pitkä pyörälenkki on ollut 3h30-4h30 niin tällä viimeisellä jaksolla se on 5.00-6h+juoksu 40min päälle. Tai jos perusjuoksut on ollut 15km-20km niin nyt ne on 20-35km. Tai yhdistelmätreenit pyörä 2h+juoksu 45min niin nyt ne on pyörä 3h30+juoksu 1h20min. Uinneissa intervalli tyyppiset treenit ovat huomattavasti kovemmat. Lisäksi voimatreenit tärkeys korostuu ja nousee kun puhutaan yhdeksän tunnin kisasta.
Ja nyt päästään siihen kohtaan mikä viime vuonna yllätti minut totaalisesti. Eli miten hitossa tämmöisestä rääkistä ihminen palautuu. En ole enää kuitenkaan nuori pojankloppi. Varmasti tärkein juttu on, ettei minulla ole ollut viimeiseen kahteen vuoteen rasitusvammoja (kiitos lihashuollon). Toinen tärkeä tekijä on ollut harjoittelun rytmitys, jota olen noudattanut 100% vaikka siviilityöt sitä välillä vaikeuttaakin. Ja kolmas, ehkä koko paketin tärkein juttu on oma halu menestyä, ja kestää sitä väsymystä ja kipua mitä ironmanharjoittelu vaatii. Yksinkertaisesti: jos sinulla on nuo kaksi edellä olevaa juttua kunnossa, mutta pää ei, niin sinulla ei ole mahdollisuuksia kilpailla maailman huipulla. Näin se vaan menee. Ja näillä samoilla sanoilla puhun myös itselleni. Niin hassulta kuin se kuulostaakin.
Sitten, ensimmäinen treenipäivä on takana ja meno oli niin huippua. Näitä maanantaipäiviä olen säästellyt tähän viimeiseen jaksoon. Aamupäivällä uinti+voima (erittäin kova) ja iltapäivällä 7-8km 4:15-4:30 vauhtia mäkisessä maastossa ja juoksun loppuun 8x80m 85-90% loivaan ylämäkeen. Tällä setillä viikko lähtee mukavasti käyntiin. Tulin kotiin ja sanoin Tuulille nämä sanat: pää 35% ja jalat 10% enemmän mukana kuin perus jaksossa. Näin paljon se #neljäsheinäkuuta merkitsi. Kirjoittelen blogia nyt useammin, niin saan tänne niitä väsyneenkin päivän fiiliksiä. Palaillaan!