Vihdoinkin perillä! Lähdimme matkaan Helsinki-Vantaalta perjantaina klo 6:40 ja 26h myöhemmin astuimme lentokoneesta Hawain lämpöön ja tummaan iltaan klo 20 Tyynenmeren aikaa. Kolme lentoa menivät todella hyvin putkeen. Frankfurtissa oli parin tunnin odotus ja San Fransiscossa 4,5h. Tuo aika oli juuri sopiva että ehti kahlata läpi jenkkien maahantulotarkastuksen ja lukuisat turvatarkastukset sekä matkatavararumban, joka tarkoittaa että matkatavarat piti tuossa kohtaa ottaa hetkeksi haltuun ja pistää viimeiselle lennolle. Parasta tässä vaiheessa oli se, että kaikki tavarat olivat tulleet tänne asti, ja niilläkin enää yksi lento jäljellä. Tähän jonotteluun ja odotteluun pelkästään meni reilusti yli 2h. Viimeinen lento kesti vielä yli 5h ja siinä vaadittiin jo kärsivällisyyttä kun väsymys iski todenteolla päälle. Koneessa tehtiin suunnitelma miten päästään mahdollisimman nopeasti viimeinen etappi ,eli kentältä majoituspaikkaan.
Ripeästi autovuokraamon bussiin ja varsinkin sieltä pihalle. Jätin kaikki laukut Kaitsun huoleksi ja tein määrätietoisen vaihdon joka palkittiin paalupaikalla DollarCarin palvelutiskillä 😉 Ehdin ensimmäisenä vuokraamon tiskille kun muu bussilasti jäi ihmettelemään laukkujensa kanssa pihalle. Suosittelen tätä taktiikkaa muillekin Konalle tuleville, vuokraamossa voi olla töissä kaksi ihmistä, ja asiakkaita kaksikymmentä jotka tulevat kaikki samalla pikkubussilla vuokraamon pihaan. Homma toimii todella hitaasti joten voi joutua odottelmaan yli tunnin ennen kuin on auto alla. Kun takana on vuorokausi ilman kunnollista unta, yksikin tunti lisää notkumista tuntuu ikuisuudelta.
Auto alle ja kohti majoitusta vielä yhden etapin kautta. Nimittäin ruokakaupan! Pohdin jo kotona ruokakuvioita. Majoitumme lomahuoneistossa jossa on oma keittiö eli kaikki ateriat hoidetaan itse. Tässä resortissa ei ole mitään ravintolaa, mikä sekin on aivan tyypillistä täällä. Ajatus siitä, että heräämme kiljuvaan nälkään neljältä aamuyöllä ensimmäisenä aamuna, oli sen verran paha skenaario, että selvittelin ruokakauppojen aukiolon etukäteen. Urheilijalta meinaan palaa pinna, jos ei ole ravintoa pöydässä ja kaupat ovat kiinni. Isotkin ruokakaupat ovat täällä auki 22-23 joten pikainen kierros paikallisessa Kitumarketissa ja sitten kämpille. Olimme majoituspaikan respassa klo 22. Suoritus meni siis nappiin, kun lento laskeutui klo 20.
Tämä kaikki oli mahdollista sen ansiosta että Kaitsu ja minäkin tunnen saaren entuudestaan ja tiesimme heti miten vuokraamo hoituu nopeiten, missä kauppa on, missä majoitus on jne.
Kamojen pientä purkua, suihkuun ja nukkumaan. Unta ei tarvinnut odotella, mutta kuten arveltiin, aikaero herättäisi meidät neljän maissa. Ja niin kävi, itse olisin nukkunut pitempään, mutta Kaitsu ajatteli että 3:30 on ihan sopiva aika kasata pyörä. Odottelin sitten vain koska kuuluu pyyntö: Voitko tulla vähän auttamaan? Ja tulihan se sieltä 😉 SUP.n uusi tykki saatiin yhteisvoimin taisteluvalmiuteen, ja pistin puurot tulille. Auringon nousua saatiin vielä hieman odotella että päästään itse asiaan, eli urheilemaan.
Tompan laatiman ohjelman mukaan Kaitsulla oli tehtävänään juoksu uintipaikalle ja iltapäivällä kevyt pyöräily. Menin itse autolla Kailua Pierille ja sukelsin itsekin lempeään mereen. Vesi on niin lämmintä! Ja värikkäät kalat pitävät katseen pohjassa ihan itsestään. Miellyttävä tapa herätellä itsensä raskaan matkustuksen jäljiltä. Tämän osuuden jälkeen olikin vähemmän miellyttävää kun vaihdoimme välineitä, eli Kaitsu ajoi auton hotellille ja itse vedin lenkkarit jalkaan. Askel painoi kuin lentomatkailijan hiilijalanjälki konsanaan. Tuntui että on nilkkapainot jaloissa ja pelkkää ylämäkeä. Miten ihmeessä Kaitsulla ei tuntunut missään?
Ensimmäinen päivä alkaa olla pulkassa. Aikaeroväsymys iski iltapäivällä molempiin. Silloin on vaikeinta kun Suomessa on kello 2-4 yöllä ja rakkaat aivosolut ei tykkää tällaisesta yhtään. Kaitsu oli pyöräilemässä tuohon aikaan ja sanoi että harvoin on pyöräillessä silmiä kirveltänyt väsymyksestä. No tämä helpottaa kun saadaan taas pari päivää eteenpäin. Kisassa kahden viikon päästä ei saa enää silmiä kirveltää paitsi jos menee hikeä silmään 😉